Mehiläishaukka

Yleistä

Mehiläishaukka on suuri metsäkanalintujen saalistamiseen erikoistunut petolintu, joka tunnetaan voimakkaasta ja nopeasta lennostaan tiheässäkin metsässä. Sen lyhyet, leveät siivet ja pitkä pyrstö auttavat sitä ohjailemaan ketterästi puiden välissä.

Koko ja elinikä

Pituus

46-63 cm (koiras), 58-69 cm (naaras)

Siipien kärkiväli

89-105 cm (koiras), 108-127 cm (naaras)

Paino

600-1100 g (koiras), 800-2200 g (naaras)

Elinikä

Keskimäärin 10-12 vuotta luonnossa, mutta voi elää yli 20-vuotiaaksi.

Ravinto

Pääasiassa keskikokoiset linnut kuten metsäkanat (teeri, pyy, riekko), kyyhkyset ja rastaat. Saalistaa myös nisäkkäitä, kuten oravia, jäniksiä ja myyriä. Ruokavalio vaihtelee alueellisesti ja saatavuuden mukaan.

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku

Aikuisilla selkäpuoli on siniharmaa tai tummanharmaa, ja alapuoli on vaalea hienolla, tiheällä poikkiraidoituksella. Pyrstö on harmaa ja siinä on 3-5 tummaa raitaa. Nuorilla linnuilla selkäpuoli on tummanruskea, ja alapuoli on kellanruskea tummalla pitkittäisviirutuksella. Rasia on voimakkaasti vaalea silmän yläpuolelta.

Nokan muoto

Vahva, koukkumainen nokka, joka on sopeutunut saaliin paloitteluun.

Silmien väri

Aikuisilla yleensä oranssinkeltainen tai punertava, iän myötä tummeneva. Nuorilla vaaleankeltainen.

Jalkojen väri

Aikuisilla keltainen, nuorilla usein hieman vihertävänkeltainen.

Erottavat tuntomerkit

Suuri koko, leveät, pyöreäkärkiset siivet, pitkä pyrstö, voimakas lento, selkeä valkea silmäkulmanjuova ja raidallinen alapuoli (aikuisilla). Pyöreäpäinen siluetti lennossa, jossa pää ulottuu usein siipien etureunan tasalle tai hieman yli, kun taas hiirihaukalla pää on lyhyempi ja kaula paksumpi.

Nuoren linnun ulkonäkö

Nuoret ovat selvästi erilaisia aikuisista. Selkäpuoli tummanruskea, alapuoli kellanruskea voimakkailla tummilla pitkittäisviiruilla. Silmät ovat vaaleankeltaisemmat. Ne saavat aikuisvärit yleensä toisen ikävuoden syksyllä osittaisen sulkasadon jälkeen.

Kausimuutokset

Plumagessa ei ole merkittäviä kausivaihteluita. Nuorilla linnuilla on vuosittainen sulkasato, joka asteittain muuttaa niiden väritystä aikuisen kaltaiseksi.

Sukupuolierot

Naaras on huomattavasti suurempi ja painavampi kuin koiras (noin 30-50% suurempi), mikä on tyypillistä monille petolinnuille. Värityksessä ei ole selviä eroja sukupuolten välillä.

Tunnistus

1. 1

   Koko ja muoto

   Suuri, tukeva petolintu, lyhyet leveät siivet ja pitkä pyrstö. Naaras huomattavasti koirasta suurempi.

2. 2

   Lento

   Voimakas, ketterä ja nopea lento syvillä siiveniskuilla. Liitää lyhyitä matkoja suorilla siivillä. Lento usein matalalla metsän puiden latvojen tasolla.

3. 3

   Väritys (aikuiset)

   Siniharmaa selkä, hienosti poikkijuovikas vaalea alapuoli. Valkoinen silmäkulmanjuova, tummat silmät (oranssinpunaiset).

4. 4

   Väritys (nuoret)

   Tummanruskea selkä, kellanruskea alapuoli tummilla pituussuuntaisilla viiruilla. Vaaleankeltaiset silmät.

5. 5

   Ääni

   Terävä ja voimakas 'kiak-kiak-kiak' tai 'hak-hak-hak' varoitusääni.

6. 6

   Elinympäristö

   Vanhat havumetsät ja sekametsät. Varoituskakofonia usein merkki pesän läheisyydestä.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit

Boreaaliset ja temperaattiset metsävyöhykkeet.

Levinneisyys

Laaja levinneisyys pohjoisella pallonpuoliskolla: kattaen Pohjois-Amerikan, Euroopan ja Aasian metsäalueet. Euroopassa lähes koko maanosaa Islannista ja Brittein saarilta Venäjälle, sekä idässä Japaniin asti. Pohjois-Amerikassa Kanadan ja Alaskan metsistä Yhdysvaltain pohjoisosiin ja erillisiin vuoristoalueisiin.

Korkeusvyöhyke

Pääasiassa alangoilta noin 2000 metriin, mutta vuoristoalueilla voi esiintyä korkeammallakin, paikallisista olosuhteista riippuen. Mieluiten kuitenkin havumetsä- ja sekametsävyöhykkeillä.

Suositut ympäristöt

Vanhat ja monipuoliset metsät, joissa on sekä tiheitä puustoja pesintään ja suojautumiseen että avoimempia metsäalueita ja metsänreunoja saalistukseen. Erityisesti kuusi- ja mäntymetsät sekä sekametsät. Välttelee tiheästi asuttuja alueita, mutta voi esiintyä myös puistoissa ja laajemmissa puutarhoissa varsinkin talvella.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika

Päiväaktiivinen saalistaja, aktiivisimmillaan aamuisin ja iltaisin.

Ruokailutavat

Mehiläishaukka on opportunistinen saalistaja, jonka metsästystaktiikkaan kuuluu usein yllätyshyökkäykset. Se istuu usein piilossa puussa ja syöksyy sieltä saaliin kimppuun. Se voi myös liitää matalalla metsänreunoilla tai puiden latvojen tasolla etsien sopivaa hetkeä hyökkäykselle. Saalistaa yleensä maasta tai ilmasta pienen välimatkan päästä. Kynnet ovat voimakkaat ja terävät, ja nokkaa käytetään saaliin nylkemiseen ja paloitteluun.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Pääasiassa yksinäinen lintu pesimäajan ulkopuolella. Pesimäkaudella parit ovat reviiritietoisia. Voi muodostaa pysyviä pareja ja käyttää samoja pesimäalueita vuodesta toiseen.

Lentotapa

Lento on nopeaa ja voimakasta, usein matalalla puiden latvojen tasolla. Siiveniskut ovat syviä ja tehokkaita. Liitää lyhyitä matkoja siivet vaakasuorassa tai hieman alaspäin taitettuna. Pitkä pyrstö auttaa nopeissa suunnanmuutoksissa ja ketterässä lennossa tiheässä metsäympäristössä.

Muutto

Pääasiassa paikkalintu tai lyhyen matkan muuttaja. Pohjoisimmat populaatiot muuttavat talveksi etelämmäksi, kun taas eteläisemmät populaatiot ovat enimmäkseen paikkalintuja. Muutto tapahtuu usein hajautetusti ja matalalla lentäen.

Reviiri

Erittäin reviiritietoinen pesimäkaudella. Parit puolustavat aktiivisesti pesimäreviiriään muilta mehiläishaukoilta ja muilta petolinnuilta.

Lisääntyminen

Pesimäkausi

Huhtikuusta heinäkuuhun, alkaen yleensä huhtikuun lopun ja toukokuun alkupuolella.

Pesimätavat

Rakentaa suuren risupesän yleensä korkeaan puuhun, usein vanhaan havupuuhun, tiheän puuston suojaan. Pesä on tyypillisesti lähellä rungon tyveä tai paksujen oksien haarassa. Pesämateriaaleina käytetään risuja, oksia, jäkäliä ja sammalta. Pesä voi olla jopa 1-2 metrin kokoinen ja sitä korjataan vuodesta toiseen.

Pesyekoko

Yleensä 2-4 munaa, harvoin 1 tai 5.

Munan kuvaus

Munii 2-4 munaa. Munat ovat pyöreähköjä, vaalean sinertäviä tai vaaleanvihertäviä, usein ilman kuviointia tai hentoa ruskeaa tai harmaata pilkutusta. Kuori on usein karhea.

Hautoma-aika

Noin 35-38 päivää, naaras hautoo pääasiassa, koiras tuo ruokaa. Haudonta alkaa yleensä toisen munan ilmestyttyä.

Lentoonlähtöaika

Poikaset lentävät pesästä noin 35-40 päivän ikäisinä, mutta ovat riippuvaisia vanhemmistaan vielä useita viikkoja pesimästä lähdön jälkeen.

Vanhempien hoito

Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten hoitoon. Naaras hautoo ja aluksi hoitaa poikasia pesällä, kun taas koiras etsii ruokaa. Myöhemmin molemmat vanhemmat tuovat ruokaa poikasille. Poikaset oppivat metsästämään vanhempiensa opastuksella ennen itsenäistymistään.

Missä löytää

Maastovinkit

1. Kuuntele varoitusääniä. Mehiläishaukat ovat aggressiivisesti reviiriään puolustavia lintuja. Voimakas 'kiak-kiak-kiak' varoitusääni voi kieliä pesän tai poikueen läheisyydestä. Jos näet variksia tai muita isompia lintuja hälyttämässä tai ahdistelemassa metsän yllä, se voi olla merkki mehiläishaukan läsnäolosta.
2. Etsi metsäkanalintujen ja kyyhkyjen läheisyydestä. Mehiläishaukan pääsaalista ovat metsäkanalinnut ja kyyhkyset. Paikoissa, joissa näitä saaliseläimiä esiintyy runsaasti, on suurempi todennäköisyys nähdä myös mehiläishaukka.
3. Tarkkaile lentoa metsän yllä ja reunamilla. Kiinnitä huomiota nopeaan, ketterään lentäjään, joka liikkuu yleensä matalalla latvuston tasolla tai metsänreunojen tuntumassa. Se voi istua myös varjossa puun oksalla odottamassa sopivaa saalistushetkeä.
4. Käytä kiikareita. Mehiläishaukka voi olla piilossa metsän tiheikössä. Laadukkaat kiikarit auttavat tunnistamaan selkeän silmäkulmanjuovan ja alapuolen raidat.
5. Vältä pesimäpaikkojen häirintää. Jos löydät pesän tai havaitset varoitusääniä, pysy riittävän etäällä ja vältä lintujen häirintää, sillä ne ovat hyvin herkkiä pesimäaikana.

Samankaltaiset lajit

Nopeat faktat

Tuntomerkki:

Suuri koko, lyhyet siivet, pitkä pyrstö, vaalea silmäkulmanjuova.

Elinympäristö:

Vanhat havu- ja sekametsät.

Ruokavalio:

Pääasiassa metsälinnut ja keskikokoiset nisäkkäät.

Lento:

Nopea ja ketterä, syvillä siiveniskuilla.

Äänne:

Terävä 'kiak-kiak-kiak'.

Pesintä:

Korkeissa metsän puissa, 2-4 munaa.

Kiinnostavia faktoja

• Mehiläishaukka on yksi maailman laajimmalle levinneistä petolinnuista, esiintyen kolmella mantereella.
• Se on hyvin tärkeä metsäekosysteemien ylläpitäjä, koska se säätelee metsäkanalintujen ja muiden saaliseläinten kantoja.
• Mehiläishaukkoja on perinteisesti koulutettu haukkametsästykseen niiden nopeuden ja metsästystaidon vuoksi.
• Naaraiden suurempi koko suhteessa koiraisiin antaa niille mahdollisuuden saalistaa laajemmalle saalistusspektrille ja varmistaa ruoan saatavuus poikasille.

Tieteellinen luokitus

Kunta

Animalia (Eläinkunta)

Pääjakso

Chordata (Selkäjänteiset)

Luokka

Aves (Linnut)

Lahko

Accipitriformes (Haukkalinut)

Heimo

Accipitridae (Haukat)

Suku

Accipiter (Haukat)

Laji

Accipiter gentilis (Mehiläishaukka)

Tutustu lajiin Mehiläishaukka