Pitkäpyrstötiainen

Yleistä

Pitkäpyrstötiainen on pieni, pitkäpyrstöinen ja sosiaalinen varpuslintu, joka tunnetaan pallomaisesta vartalostaan ja erittäin pitkästä pyrstöstään. Se liikkuu usein parvissa ja on aktiivinen hyönteissyöjä. Laji on yleinen Euroopassa ja Aasiassa.

Koko ja elinikä

Pituus

13-16 cm (josta pyrstö 7-10 cm)

Siipien kärkiväli

16-19 cm

Paino

7-9 g

Elinikä

2-3 vuotta (pisimmillään jopa 8 vuotta)

Ravinto

Hyönteissyöjä (pääasiassa hyönteiset, niiden toukat ja munat, hämähäkit, kirvat), syksyllä myös pienet siemenet ja marjat

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku

Valkoinen pää ja alapuoli, musta selkä ja siivet, joissa on vaaleita reunoja. Pyrstö on erittäin pitkä, musta ja valkoreunainen. Joillakin alalajeilla on musta silmäkulmanjuova tai tummia raitoja päässä.

Nokan muoto

Lyhyt, pieni ja kartiomainen, musta

Silmien väri

Mustat, punainen silmärengas (ei aina selkeä)

Jalkojen väri

Mustanruskeat

Erottavat tuntomerkit

Erittäin pitkä pyrstö suhteessa vartaloon, pallomainen vartalo, valkoinen pää (pohjoisilla alalajeilla), sosiaalinen parvikäyttäytyminen.

Nuoren linnun ulkonäkö

Nuoret linnut ovat väritykseltään hieman himmeämpiä kuin aikuiset, ja niiden pyrstö on lyhyempi. Päässä voi olla enemmän tummaa sävyä tai epäselvempiä kuvioita.

Kausimuutokset

Ei merkittäviä kausivaihteluita höyhenpuvussa.

Sukupuolierot

Sukupuolet ovat samannäköisiä.

Tunnistus

1. 1

   Koko ja muoto

   Pieni, pallomainen vartalo ja erittäin pitkä, kapea pyrstö, joka on lähes vartalon pituinen. Tämä antaa sille tunnusomaisen 'kauhan' tai 'lusikan' muodon lennossa.

2. 2

   Väritys

   Valkoinen pää ja alapuoli, musta selkä ja siivet, joissa on valkoisia reunoja. Pyrstö on musta ja valkoreunainen. Suomessa esiintyvällä alalajilla (A. c. caudatus) on täysin valkoinen pää ilman tummia raitoja, mikä erottaa sen monista Keski-Euroopan alalajeista.

3. 3

   Käyttäytyminen

   Liikkuu lähes aina tiiviissä, äänekkäissä parvissa, erityisesti pesimäkauden ulkopuolella. Parvi liikkuu nopeasti puiden ja pensaiden oksistossa etsien ravintoa. Jatkuva korkeaääninen 'tsii-tsii-tsii' -kutsuääni on tyypillinen.

4. 4

   Lento

   Aaltoileva, nopea lento, jossa pitkä pyrstö on selvästi näkyvissä.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit

Metsät, pensaikot, puutarhat, puistot, jokivarsien lehtimetsät

Levinneisyys

Laajalti Euroopassa ja Aasiassa, Brittein saarilta Japaniin. Suomessa yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinaistuu pohjoiseen mentäessä.

Korkeusvyöhyke

Merien tasolta aina 2000 metriin asti vuoristoissa

Suositut ympäristöt

Suosii lehti- ja sekametsiä, erityisesti koivikoita ja lepikoita, joissa on tiheää aluskasvillisuutta. Myös puutarhat ja puistot kelpaavat.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika

Päiväaktiivinen (diurnaali)

Ruokailutavat

Etsii ravintoa aktiivisesti puiden ja pensaiden oksilta ja lehvästöstä, usein roikkuen ylösalaisin. Syö pääasiassa pieniä hyönteisiä, hämähäkkejä ja niiden munia. Talvella voi vierailla lintulaudoilla syömässä rasvaa ja siemeniä.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Erittäin sosiaalinen laji, liikkuu usein 5-20 yksilön parvissa pesimäkauden ulkopuolella. Parvet pysyvät tiiviisti yhdessä ja kommunikoivat jatkuvasti. Pesimäkaudella parit eriytyvät, mutta voivat saada apua pesinnässä muilta parven jäseniltä, erityisesti jos oma pesintä epäonnistuu.

Lentotapa

Lento on aaltoilevaa ja nopeaa, usein lyhyitä pyrähdyksiä. Parvessa lentäessään näyttää pitkältä, liikkuvalta nauhalta.

Muutto

Pääosin paikkalintu, mutta voi tehdä lyhyitä vaelluksia ravinnon perässä, erityisesti nuoret linnut. Pohjoisimmilla alueilla voi olla osittaista muuttoa etelämmäksi.

Reviiri

Pesimäkaudella parit puolustavat reviiriään, mutta pesimäkauden ulkopuolella parvet liikkuvat laajemmalla alueella ilman tiukkaa reviirikäyttäytymistä.

Lisääntyminen

Pesimäkausi

Huhtikuu-kesäkuu

Pesimätavat

Rakentaa taidokkaan, pallomaisen pesän puun tai pensaan oksanhaaraan, usein koivun tai pajun. Pesä on tehty sammalesta, jäkälistä, hämähäkinseiteistä ja karvoista, ja se on naamioitu taitavasti. Sisäpuoli on vuorattu runsaalla määrällä höyheniä (jopa 2000 kpl).

Pesyekoko

6-12 munaa, yleensä 8-10

Munan kuvaus

8-12 munaa, valkoisia, usein heikosti punertavapilkkuisia. Koko noin 14 x 11 mm.

Hautoma-aika

12-14 päivää (pääasiassa naaras hautoo)

Lentoonlähtöaika

14-18 päivää kuoriutumisesta

Vanhempien hoito

Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten ruokintaan. Joskus myös muut parven jäsenet (yleensä edellisen vuoden poikaset tai epäonnistuneet pesijät) auttavat poikasten hoidossa.

Missä löytää

Maastovinkit

1. Kuuntele ääntä. Pitkäpyrstötiaiset ovat usein helpompi kuulla kuin nähdä. Niiden korkeat, jatkuvat 'tsii-tsii-tsii' -kutsut paljastavat parven sijainnin.
2. Etsi parvia. Ne liikkuvat lähes aina parvissa, joten jos näet yhden, todennäköisesti lähellä on useampia. Parvi liikkuu nopeasti, joten ole valmis seuraamaan niitä katseellasi.
3. Tarkkaile puiden oksistoa. Ne etsivät ravintoa aktiivisesti puiden ja pensaiden oksilta, usein roikkuen ylösalaisin. Kiikarit ovat hyödylliset.
4. Talviruokinta. Talvella ne voivat vierailla lintulaudoilla syömässä rasvaa ja siemeniä, mikä tarjoaa hyvän tilaisuuden tarkkailuun.

Nopeat faktat

Tunnusmerkki:

Erittäin pitkä pyrstö ja pallomainen vartalo

Sosiaalisuus:

Liikkuu suurissa parvissa pesimäkauden ulkopuolella

Ravinto:

Pääasiassa hyönteiset ja hämähäkit

Pesä:

Taidokas, pallomainen pesä, vuorattu tuhansilla höyhenillä

Ääni:

Korkeat, terävät 'tsii-tsii-tsii' -kutsut

Kiinnostavia faktoja

• Pitkäpyrstötiaiset rakentavat yhden monimutkaisimmista ja kauneimmista linnunpesistä Euroopassa. Pesän rakentamiseen voi kulua jopa kolme viikkoa, ja se on vuorattu jopa 2000 höyhenellä eristyksen parantamiseksi.
• Talvella pitkäpyrstötiaisparvet kerääntyvät usein yhteen nukkumaan tiiviinä ryhmänä, jotta ne pysyvät lämpiminä kylminä öinä. Ne voivat jopa nukkua rivissä oksalla, painautuen toisiaan vasten.
• Jos pitkäpyrstötiaisen pesintä epäonnistuu, se voi auttaa toista paria poikasten hoidossa. Tämä 'apulaiskäyttäytyminen' on harvinaista varpuslinnuilla ja osoittaa lajin vahvaa sosiaalista rakennetta.
• Pitkäpyrstötiaisen tieteellinen nimi 'Aegithalos caudatus' tarkoittaa 'pitkäpyrstöistä tiaismaista lintua', mikä kuvaa hyvin sen ulkonäköä.

Tieteellinen luokitus

Kunta

Animalia

Pääjakso

Chordata

Luokka

Aves

Lahko

Passeriformes

Heimo

Aegithalidae

Suku

Aegithalos

Laji

Aegithalos caudatus

Tutustu lajiin Pitkäpyrstötiainen