Harmaahaikara

Yleistä

Harmaahaikara on suurikokoinen, pitkäkaulainen ja -jalkainen lintu, joka on tunnettu tyypillisestä seisonta-asennostaan ja hitaasta, syvään lyövästä lennostaan. Se on yleinen monenlaisissa kosteikoissa ja vesistöjen äärellä Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Harmaahaikara on opportunistinen saalistaja, joka syö pääasiassa kalaa, mutta myös sammakkoeläimiä, hyönteisiä ja pieniä nisäkkäitä.

Koko ja elinikä

Pituus

90-100 cm

Siipien kärkiväli

175-195 cm

Paino

1.0-2.0 kg

Elinikä

Keskimäärin 5 vuotta, pisin tunnettu yli 20 vuotta

Ravinto

Karnivori (pääasiassa kalaa, sammakkoeläimiä, hyönteisiä, pieniä nisäkkäitä ja lintuja)

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku

Aikuisen harmaahaikaran selkäpuoli ja siivet ovat harmaat, vatsapuoli vaalea. Kaula on vaalea, ja siinä on kaksi mustaa juovaa, jotka yhtyvät rinnassa. Pää on valkoinen, ja silmän takaa lähtee musta juova, joka jatkuu niskassa pitkänä, mustana töyhtönä. Siipien etureunassa on musta laikku, joka näkyy hyvin lennossa. Nuorilla linnuilla on tasaisemman harmaa höyhenpuku, eikä niillä ole aikuisen töyhtöä tai selkeitä mustia juovia kaulassa.

Nokan muoto

Pitkä, terävä ja tikarimainen nokka. Pesimäaikaan nokka on kirkkaan keltainen tai oranssinkeltainen, muulloin kellertävänruskea.

Silmien väri

Keltainen

Jalkojen väri

Pitkät, kellertävänruskeat tai harmaanvihreät jalat. Pesimäaikaan jalat voivat olla kirkkaamman oranssinpunaiset.

Erottavat tuntomerkit

Pitkä, S-kirjaimen muotoinen kaula, joka vedetään lennossa syvälle vartaloon. Hidas, syvään lyövä siivenisku. Musta töyhtö niskassa (aikuisilla).

Nuoren linnun ulkonäkö

Nuoret linnut ovat yleisväriltään tasaisemman harmaita, ilman aikuisen selkeitä mustia juovia kaulassa ja ilman pitkää niskatöyhtöä. Niiden pää on harmaampi ja nokka tummempi kuin aikuisilla.

Kausimuutokset

Pesimäaikaan aikuisilla linnuilla on kirkkaamman keltainen tai oranssinkeltainen nokka ja kirkkaamman oranssinpunaiset jalat. Niskatöyhtö on myös näyttävämpi.

Sukupuolierot

Sukupuolet ovat ulkonäöltään samanlaisia, koiras on yleensä hieman kookkaampi.

Tunnistus

1. 1

   Koko ja yleisväritys

   Suuri, harmaa lintu, jolla on pitkä kaula ja pitkät jalat. Selkäpuoli harmaa, vatsapuoli vaalea.

2. 2

   Pää ja kaula

   Valkoinen pää, musta juova silmän takaa niskaan jatkuvana töyhtönä (aikuisilla). Kaulassa kaksi mustaa juovaa, jotka yhtyvät rinnassa. Kaula vedetään lennossa S-muotoon.

3. 3

   Nokka ja jalat

   Pitkä, terävä, keltainen tai oranssinkeltainen nokka (pesimäaikaan). Kellertävänruskeat tai harmaanvihreät jalat.

4. 4

   Lento

   Hidas, syvään lyövä siivenisku. Kaula vedettynä S-muotoon, jalat ulottuvat pyrstön taakse.

5. 5

   Ääni

   Karhea, ruma 'kraa-ark' tai 'fraank' lennossa tai häirittynä.

6. 6

   Käyttäytyminen

   Seisoo usein liikkumattomana matalassa vedessä saalista odottaen.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit

Kosteikot, järvet, joet, lammet, suot, rannikot, kalankasvatusaltaat, tulvaniityt

Levinneisyys

Laaja levinneisyys Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Euroopassa yleinen lähes kaikkialla, Suomessa pesii etelä- ja keskiosissa.

Korkeusvyöhyke

Merien rannoilta aina noin 2000 metrin korkeuteen vuoristoissa, mutta yleisimmin alavilla mailla.

Suositut ympäristöt

Matalat, kalaisat vedet, joissa on runsaasti kasvillisuutta suojapaikoiksi ja pesimiseen. Viihtyy myös ihmisen muokkaamissa ympäristöissä, kuten kalankasvatusaltailla ja puistoissa.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika

Pääasiassa päiväaktiivinen, mutta voi saalistaa myös hämärässä tai jopa kuunvalossa.

Ruokailutavat

Saalistaa yleensä seisomalla liikkumattomana matalassa vedessä ja odottamalla saaliin ilmestymistä. Iskee sitten nopeasti pitkällä kaulallaan ja terävällä nokallaan. Voi myös kävellä hitaasti vedessä tai rannalla saalista etsien. Syö pääasiassa kalaa, mutta myös sammakkoeläimiä, vesihyönteisiä, pieniä nisäkkäitä (esim. myyriä) ja joskus jopa pieniä lintuja.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Pesimäaikaan pesii yhdyskunnissa, usein muiden haikaralajien kanssa. Pesimäajan ulkopuolella voi esiintyä yksin tai pienissä ryhmissä. Ruokailualueilla voi olla useita yksilöitä, mutta ne pitävät yleensä etäisyyttä toisiinsa.

Lentotapa

Lennossa kaula on vedetty S-kirjaimen muotoon vartaloon ja pitkät jalat ulottuvat pyrstön taakse. Siiveniskut ovat hitaat ja syvät. Vaikuttaa raskaalta lennossa.

Muutto

Pääosin muuttolintu, mutta levinneisyysalueen eteläosissa paikkalintu. Pohjoisemmat populaatiot muuttavat talveksi etelämmäs Eurooppaan ja Afrikkaan. Suomessa harmaahaikarat ovat muuttolintuja, jotka saapuvat maalis-huhtikuussa ja lähtevät elo-lokakuussa. Yhä useammin yksilöitä talvehtii Suomessa leutoina talvina.

Reviiri

Pesimäaikaan parit puolustavat pesäaluettaan, mutta ruokailualueilla ne ovat yleensä vähemmän aggressiivisia, vaikka pitävätkin etäisyyttä toisiinsa.

Lisääntyminen

Pesimäkausi

Maaliskuusta heinäkuuhun, Suomessa huhtikuusta kesäkuuhun.

Pesimätavat

Pesii yleensä yhdyskunnissa, usein korkeissa puissa, mutta joskus myös ruovikoissa tai pensaikoissa. Pesä on suuri, risuista ja oksista rakennettu alusta, joka vuorataan ohuemmilla oksilla ja kasvinosilla. Samaa pesää voidaan käyttää vuodesta toiseen.

Pesyekoko

3-5 munaa

Munan kuvaus

3-5 (joskus 2-7) vaaleansinivihreää, ilman kuviointia olevaa munaa. Koko noin 60 x 45 mm.

Hautoma-aika

25-26 päivää. Molemmat vanhemmat hautovat.

Lentoonlähtöaika

Poikaset ovat lentokykyisiä noin 50-55 päivän ikäisinä, mutta ne pysyvät vanhempiensa hoivissa vielä jonkin aikaa pesästä lähdön jälkeen.

Vanhempien hoito

Molemmmat vanhemmat osallistuvat pesän rakentamiseen, munien hautomiseen ja poikasten ruokintaan. Poikaset ruokitaan oksentamalla ruokaa suoraan niiden nokkaan.

Missä löytää

Maastovinkit

1. Tarkkaile aamuisin ja iltaisin. Harmaahaikarat ovat aktiivisimpia saalistamaan aamunkoitteessa ja iltahämärässä, mutta niitä voi nähdä päivälläkin.
2. Etsi matalista vesistä. Ne seisovat usein liikkumattomina matalassa vedessä odottaen saalista. Kiikarit ovat hyödylliset.
3. Kuuntele ääntä. Niiden karhea 'kraa-ark' -ääni on usein ensimmäinen merkki niiden läsnäolosta, erityisesti lennossa.
4. Ole kärsivällinen. Harmaahaikarat ovat arkoja, joten lähesty niitä hitaasti ja vältä äkkinäisiä liikkeitä.
5. Tarkkaile pesimäyhdyskuntia. Pesimäaikaan keväällä ja alkukesällä ne ovat helpoimmin löydettävissä pesimäyhdyskunnista, jotka sijaitsevat usein korkeissa puissa vesistöjen lähellä.

Samankaltaiset lajit

Nopeat faktat

Tyyppi:

Suuri kahlaajalintu

Elinympäristö:

Kosteikot, järvet, joet, rannikot

Ravinto:

Kala, sammakkoeläimet, hyönteiset, pienet nisäkkäät

Pesintä:

Yhdyskunnissa, puissa tai ruovikoissa

Muutto:

Pääosin muuttolintu, eteläisemmät populaatiot paikkalintuja

Kiinnostavia faktoja

• Harmaahaikara voi seistä liikkumattomana jopa tunteja odottaen saalista.
• Sen kaula on niin joustava, että se voi iskeä saaliiseen salamannopeasti.
• Harmaahaikarat ovat sopeutuneet elämään myös kaupunkiympäristöissä, jos niissä on sopivia vesistöjä.
• Vanhin tunnettu harmaahaikara eli yli 20-vuotiaaksi.
• Harmaahaikara on Suomen suurin haikaralaji.

Tieteellinen luokitus

Kunta

Animalia

Pääjakso

Chordata

Luokka

Aves

Lahko

Pelecaniformes

Heimo

Ardeidae

Suku

Ardea

Laji

Ardea cinerea

Tutustu lajiin Harmaahaikara