Valkoposkihanhi

Yleistä

Valkoposkihanhi on keskikokoinen, selkeästi mustavalkoinen hanhilaji, joka on tunnettu valkoisista poskistaan ja mustasta kaulastaan. Se on sosiaalinen laji, joka pesii arktisilla alueilla ja talvehtii Länsi-Euroopassa. Viime vuosikymmeninä sen kanta on kasvanut merkittävästi ja levinnyt myös uusille pesimäalueille, kuten Itämeren saaristoon ja kaupunkialueille.

Koko ja elinikä

Pituus

55-70 cm

Siipien kärkiväli

130-145 cm

Paino

1.2-2.2 kg

Elinikä

Noin 10-15 vuotta luonnossa, pisin tunnettu yli 28 vuotta.

Ravinto

Kasvissyöjä (Herbivori)

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku

Aikuisen valkoposkihanhen pää on musta, lukuun ottamatta kirkkaanvalkoisia poskia ja otsaa, jotka ulottuvat silmän etupuolelle. Kaula ja rinta ovat mustat. Selkäpuoli on harmaa-mustaraidallinen, antaen sille 'raidallisen' vaikutelman. Vatsapuoli on valkoinen. Siipien yläpinnat ovat tummanharmaat, ja siipien alapinnat ovat vaaleat. Peräpeili on valkoinen.

Nokan muoto

Lyhyt, tukeva ja musta nokka.

Silmien väri

Tummanruskeat silmät.

Jalkojen väri

Mustat jalat ja räpylät.

Erottavat tuntomerkit

Selkeästi erottuvat valkoiset posket ja musta kaula ovat lajin tunnusomaisimmat piirteet. Musta pää ja kaula erottuvat jyrkästi valkoisesta poskesta. Selän harmaa-musta raidoitus on myös hyvä tuntomerkki.

Nuoren linnun ulkonäkö

Nuoret linnut muistuttavat aikuisia, mutta niiden valkoiset posket ovat usein hieman kellertävämmät tai likaisemman valkoiset, ja niiden selän raidoitus on vähemmän selkeä. Nuorten lintujen mustat alueet voivat olla hieman ruskehtavampia.

Kausimuutokset

Valkoposkihanhella ei ole merkittäviä kausittaisia höyhenpuvun muutoksia. Höyhenpuku pysyy samankaltaisena ympäri vuoden.

Sukupuolierot

Sukupuolet ovat ulkonäöltään samanlaisia. Koiraat ovat keskimäärin hieman suurempia kuin naaraat, mutta kokoero on kentällä vaikeasti havaittavissa.

Tunnistus

1. 1

   Pää ja kaula

   Etsi mustaa päätä ja kaulaa, joissa on kirkkaanvalkoiset posket ja otsa. Valkoinen alue ei ulotu silmän taakse eikä yhdisty kaulan mustaan.

2. 2

   Selkä ja vatsa

   Huomaa selän harmaa-musta raidoitus ja puhtaanvalkoinen vatsa. Tämä kontrastoi muiden hanhilajien tasaisemman harmaan tai ruskean selän kanssa.

3. 3

   Koko ja muoto

   Keskikokoinen hanhi, jolla on suhteellisen lyhyt kaula ja pyöreähkö vartalo. Lennossa siiveniskut ovat voimakkaat ja suoraviivaiset.

4. 4

   Ääni

   Kuuntele korkeaa, haukkuvaa 'ka-ka-ka' tai 'rra-rra-rra' ääntä, joka on tyypillinen valkoposkihanhelle ja erottuu muiden hanhien matalammista äänistä.

5. 5

   Käyttäytyminen

   Etsi suuria parvia laiduntamassa avoimilla ruohikkoalueilla tai viljelysmailla. Ne ovat usein melko kesyjä ja voivat esiintyä lähellä ihmisasutusta.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit

Arktiset tundrat, kallioiset rannikot, saaristot, niityt, viljelysmaat, kaupunkien puistot ja nurmikot.

Levinneisyys

Pesii arktisilla alueilla Grönlannissa, Huippuvuorilla, Novaja Zemljalla ja Itämeren alueella (erityisesti Ruotsissa, Virossa ja Suomessa). Talvehtii Länsi-Euroopassa, erityisesti Alankomaissa, Brittein saarilla ja Saksassa.

Korkeusvyöhyke

Pääasiassa merenpinnan tasosta mataliin korkeuksiin, pesimäalueilla myös korkeammilla kallioilla.

Suositut ympäristöt

Pesimäaikaan kallioiset rannikot ja saaret, joissa on turvallisia pesäpaikkoja ja lähellä laidunmaita. Muutto- ja talvehtimisaikaan laajat ruohikkoalueet, viljelysmaat ja kosteikot, usein lähellä vesistöjä. Yhä enemmän myös kaupunkien viheralueet.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika

Päiväaktiivinen (diurnaali).

Ruokailutavat

Pääasiassa laiduntaja, syö ruohoja, heiniä, apilaa ja muita matalia kasveja. Muutto- ja talvehtimisaikaan myös viljelykasvien, kuten ohran, vehnän ja rypsin, versoja ja jyviä. Poikaset syövät aluksi myös hyönteisiä.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Erittäin sosiaalinen laji, joka esiintyy suurissa parvissa pesimäajan ulkopuolella. Pesimäaikana pesii usein löyhinä yhdyskuntina. Parit ovat yleensä elinikäisiä.

Lentotapa

Lentää suoraviivaisesti ja voimakkailla siiveniskuilla. Muuton aikana muodostaa tyypillisiä V-muotoisia tai viuhkamaisia parvia. Lennossa näkyy selkeästi musta kaula ja valkoinen vatsa.

Muutto

Muuttolintu. Pesimäalueiltaan arktiselta alueelta se muuttaa syksyllä Länsi-Euroopan talvehtimisalueille. Kevätmuutto tapahtuu huhti-toukokuussa ja syysmuutto syys-lokakuussa. Itämeren populaatio talvehtii pääosin Alankomaissa ja Belgiassa.

Reviiri

Pesimäaikana parit puolustavat pesäpaikkansa välitöntä ympäristöä, mutta eivät laajoja reviirejä. Muutto- ja talvehtimisaikaan ne ovat hyvin sosiaalisia ja eivät ole territoriaalisia.

Lisääntyminen

Pesimäkausi

Toukokuusta heinäkuuhun, riippuen pesimäalueesta.

Pesimätavat

Pesii usein kallioisilla saarilla, jyrkillä rinteillä tai kalliojyrkänteillä, missä se on turvassa maapedoilta. Pesä on matala syvennys maassa, vuorattu kasvimateriaalilla ja runsaalla untuvalla. Itämeren alueella pesii myös matalilla luodoilla ja jopa rakennusten katoilla kaupungeissa.

Pesyekoko

3-7 munaa, yleisimmin 4-5 munaa.

Munan kuvaus

Munat ovat vaalean kellertävänvalkoisia tai kermanvärisiä, ilman täpliä. Ne ovat soikeita ja sileitä.

Hautoma-aika

Noin 24-26 päivää. Vain naaras hautoo.

Lentoonlähtöaika

Poikaset ovat lentokykyisiä noin 40-45 päivän ikäisinä. Ne jättävät pesän pian kuoriutumisen jälkeen ja seuraavat emoa ravinnonhakuun.

Vanhempien hoito

Molemmat vanhemmat huolehtivat poikasista. Naaras hautoo, ja koiras vartioi pesää. Kuoriutumisen jälkeen molemmat vanhemmat suojelevat ja ohjaavat poikasia, kunnes ne ovat lentokykyisiä. Perheparvi pysyy usein yhdessä ensimmäiseen muuttoon asti.

Missä löytää

Maastovinkit

1. Kiikarit ja kaukoputki. Suurten parvien tarkkailuun ja yksilöiden tunnistamiseen kauempaa. Valkoposkihanhet voivat olla arkoja avoimilla alueilla.
2. Ajoitus. Paras aika havainnoida on kevät- ja syysmuuton aikaan (huhti-toukokuu ja syys-lokakuu), jolloin suuria parvia on liikkeellä. Pesimäaikaan ne ovat hajautuneempia.
3. Käyttäytymisen tarkkailu. Hanhet laiduntavat usein ryhmässä ja ovat valppaita. Tarkkaile niiden ääntelyä ja parven liikkeitä.
4. Kunnioita pesimärauhaa. Pesimäalueilla, erityisesti saaristossa, on tärkeää välttää häiriötä ja noudattaa mahdollisia maihinnousukieltoja.

Samankaltaiset lajit

Nopeat faktat

Tunnusmerkki:

Valkoiset posket ja musta kaula

Ravinto:

Kasvissyöjä, laiduntaa ruohoja ja viljelykasveja

Pesimäympäristö:

Arktiset kalliot, saaristot, kaupunkien viheralueet

Muutto:

Muuttaa Länsi-Eurooppaan talvehtimaan

Ääni:

Korkea, haukkuva 'ka-ka-ka'

Kiinnostavia faktoja

• Valkoposkihanhi on saanut tieteellisen nimensä 'Branta leucopsis' kreikan sanoista 'branta' (musta hanhi) ja 'leukos' (valkoinen) sekä 'opsis' (kasvot), viitaten sen mustaan ja valkoiseen väritykseen.
• Lajin kanta on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosikymmeninä, ja se on sopeutunut menestyksekkäästi myös kaupunkiympäristöihin, mikä on johtanut paikoin konflikteihin ihmisten kanssa.
• Valkoposkihanhet pesivät usein korkeilla kalliojyrkänteillä, ja poikaset hyppäävät alas pesästä pian kuoriutumisen jälkeen, usein jopa kymmenien metrien korkeudelta, vahingoittumatta pehmeän untuvansa ja kevyen painonsa ansiosta.
• Ne ovat tunnettuja pitkistä muuttomatkoistaan, lentäen tuhansia kilometrejä pesimä- ja talvehtimisalueidensa välillä.

Tieteellinen luokitus

Kunta

Animalia

Pääjakso

Chordata

Luokka

Aves

Lahko

Anseriformes

Heimo

Anatidae

Suku

Branta

Laji

Branta leucopsis

Tutustu lajiin Valkoposkihanhi