Punahaukka

Yleistä

Punahaukka on Pohjois-Amerikan yleisimpiä ja laajimmalle levinneitä petolintuja. Se on keskikokoinen tai suuri haukka, jolla on leveät siivet ja lyhyt, leveä pyrstö. Nimensä se on saanut aikuisen linnun ruosteenpunaisesta pyrstöstä. Se on oportunistinen saalistaja ja sopeutuvainen monenlaisiin elinympäristöihin.

Koko ja elinikä

Pituus

45–65 cm

Siipien kärkiväli

110–145 cm

Paino

690–1600 g (naaraat suurempia)

Elinikä

Keskimäärin 10–15 vuotta luonnossa, pisin tunnettu yli 20 vuotta.

Ravinto

Pääasiassa pieniä nisäkkäitä, kuten jyrsijöitä (hiiret, myyrät, oravat), kaneja ja jäniksiä. Saalistaa myös lintuja, matelijoita, sammakkoeläimiä ja hyönteisiä.

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku

Aikuisilla punahaukoilla on vaalea alapuoli, jossa on usein tumma 'vatsapanta' (patagial-viivat). Selkäpuoli on tummanruskea. Tuntomerkkinä on punaruskea pyrstö, joka näkyy erityisen hyvin lentäessä ja levossa. Värivaihtelu on suurta alalajien ja maantieteellisen sijainnin mukaan, ja tummista morfioista, joissa lähes koko vartalo on tummanruskea, aina vaaleisiin morfioihin asti.

Nokan muoto

Lyhyt, vahva ja koukkupäinen nokka, soveltuu saaliin repimiseen.

Silmien väri

Aikuisilla tummanruskeat iirikset, nuorilla linnuilla vaaleammat (keltainen tai harmaanvaalea).

Jalkojen väri

Keltaiset jalat ja varpaat, mustat kynnet.

Erottavat tuntomerkit

Aikuisilla tunnusomainen ruosteenpunainen pyrstö. Vaalea vatsa, jossa usein tumma vatsapanta tai tummat viivat kainaloissa (patagial-viivat). Leveät, pyöreäkärkiset siivet. Tumma etureuna siipien alapuolella on hyvä tunnistusmerkki lentävällä linnulla.

Nuoren linnun ulkonäkö

Nuorilla linnuilla pyrstö on harmaanruskea tummilla poikkijuovilla, ei punainen. Iirikset ovat vaaleammat, usein kellertävät. Alapuolet ovat yleensä voimakkaammin viiruiset kuin aikuisilla, ja vatsapanta voi olla epäselvempi. Nuoren punahaukan pyrstö muuttuu punaiseksi yleensä toisen elinvuoden aikana.

Kausimuutokset

Höyhenpeitteessä ei ole merkittäviä kausivaihteluita. Joillakin alueilla esiintyy vaaleampia tai tummempia morfioita, mutta tämä ei liity vuodenaikaan.

Sukupuolierot

Naaraat ovat yleensä 10–25% koiraita suurempia ja painavampia, mutta höyhenpeite on samanlainen. Kokoero ei aina ole kentällä selvä.

Tunnistus

1. 1

   Lentotapa

   Punahaukka liitää usein korkealla ympyröiden, hyödyntäen nousuvirtoja. Siivet pidetään hieman 'V'-muodossa. Vahvat, melko syvät siiveniskut.

2. 2

   Pyrstön väri

   Aikuisilla tunnusomainen ruosteenpunainen pyrstö yläpuolelta katsottuna. Tämä on selkein kenttätuntomerkki.

3. 3

   Siipien alapuoli

   Vaalea siipien alapuoli, jossa usein tumma etureuna (patagial-viivat) ja/tai tumma vatsapanta rinnan alaosassa. Kärkisulat ovat tummat.

4. 4

   Silmien väri

   Nuorilla linnuilla vaaleat (kellertävät) silmät, jotka tummuvat ruskeaksi aikuisikään mennessä.

5. 5

   Ääni

   Karhea, laskeva 'kiiii-eeeer' -huuto on hyvin tunnistettava ja kuuluu kauas.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit

Metsät, aukeat maat, aavikot, preeriat, vuoristot, viljelysmaat, kaupunkialueet. Erityisesti reunametsät, joissa on sekä avointa saalistusaluetta että puita pesimiseen ja tähystämiseen.

Levinneisyys

Alaskan, Kanadan ja Yhdysvaltojen metsäalueet, aavikot ja preeriat, jatkuen etelään Keski-Amerikan ja Länsi-Intian kautta. Pohjois-Amerikan mantereen laajimmalle levinnyt haukkalaji.

Korkeusvyöhyke

Merien rannikkotasangoilta vuoristoihin, kuten Kalliovuorilla yli 3000 metrin korkeuteen.

Suositut ympäristöt

Metsänreunat, aukeat pellot ja niityt, joissa on korkeita tähystyspaikkoja (puita, puhelinpylväitä) saalistusta varten. Myös kaupunkien ja esikaupunkien puistoissa ja metsiköissä.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika

Päiväaktiivinen, saalistaa pääasiassa päiväsaikaan.

Ruokailutavat

Istuu usein korkealla tähystyspaikalla ja syöksyy sieltä saaliin kimppuun. Saalistaa myös ilmasta liitäen tai lentäen. Syö saaliinsa usein pesimäpuussaan tai muulla turvallisella tähystyspaikalla. Saalistustekniikkaan kuuluu myös 'hyppiminen' (pouncing) pienempien saaliiden päälle tiheässä kasvillisuudessa.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Pääasiassa yksinäinen lintu, erityisesti pesimäajan ulkopuolella. Pesimäkaudella parit ovat reviiritietoisia. Muuttomatkoilla voi nähdä ryhmiä, etenkin nousuvirtoja hyödyntäen.

Lentotapa

Tyypillinen on tasainen ja rauhallinen liito korkealla ilmassa ympyröiden. Siiveniskut ovat syviä ja tehokkaita. Hidas, hallittu lento, joka soveltuu hyvin korkealta tähystämiseen.

Muutto

Pohjoisimmat populaatiot ovat muuttolintuja, jotka talvehtivat etelämpänä Yhdysvalloissa ja Keski-Amerikassa. Monet eteläisemmät populaatiot ovat paikkalintuja. Muutto tapahtuu usein päiväsaikaan, ja linnut käyttävät hyväkseen termiikkejä ja nousuvirtoja.

Reviiri

Parit ovat erittäin reviiritietoisia pesimäkaudella ja puolustavat reviiriään aggressiivisesti tunkeilijoita, jopa suurempia petolintuja, vastaan.

Lisääntyminen

Pesimäkausi

Alkaa yleensä maaliskuusta toukokuuhun alueesta riippuen. Eteläisillä alueilla pesintä voi alkaa jo joulukuussa.

Pesimätavat

Pesät rakennetaan yleensä korkeisiin puihin (usein lehti- tai havupuuhun), usein puun latvaan tai vankalle oksanhaaralle. Pesä on suuri ja rosoinen rakenne oksista ja risuista, vuorattu kuorilla, lehdillä ja höyhenillä. Molemmat sukupuolet rakentavat pesää, mutta naaras tekee enemmän vuoraustyötä. Parit käyttävät usein samaa pesää vuodesta toiseen.

Pesyekoko

1–5 munaa, tyypillisesti 2–3 munaa.

Munan kuvaus

Yleensä 1–5 (yleisimmin 2–3) munia, jotka ovat tylpän soikeita, valkoisia tai harmaanvalkoisia ja usein täplikkäitä tai laikullisia ruskealla tai laventelilla.

Hautoma-aika

28–35 päivää, pääasiassa naaras hautoo, koiras tuo ruokaa.

Lentoonlähtöaika

42–46 päivää kuoriutumisesta. Poikaset jättävät pesän, mutta ovat riippuvaisia vanhemmistaan vielä useita viikkoja lentokykyiseksi tultuaan.

Vanhempien hoito

Molempien vanhempien osallistuvat hautomiseen ja poikasten hoitoon. Koiras metsästää ruokaa naaraalle ja poikasille. Naaras hoitaa poikasia ja suojelee pesää aggressiivisesti. Poikaset pysyvät vanhempiensa reviirillä useita viikkoja pesästä lähdön jälkeen ja oppivat metsästämään.

Missä löytää

Maastovinkit

1. Katsele ylös. Punahaukat istuvat usein korkealla puissa tai pylväissä. Ne liitävät myös korkealla ilmassa.
2. Kuuntele. Niiden erottuva huuto voi auttaa havaitsemaan ne, vaikka ne eivät olisikaan näkyvissä.
3. Kiikarit mukaan. Laadukkaat kiikarit ovat välttämättömät kaukaisten lintujen tunnistamiseen ja yksityiskohtien havaitsemiseen.
4. Ole kärsivällinen. Petolinnut ovat arkoja, ja niiden tarkkailu vaatii usein kärsivällisyyttä ja etäisyyden pitämistä.

Samankaltaiset lajit

Nopeat faktat

Yleisyys:

Yleisin haukkalaji Pohjois-Amerikassa.

Tunnusmerkki:

Aikuisen linnun punainen pyrstö.

Äänimerkki:

Karhea, laskeva huuto (stereotyyppinen 'kotkan ääni').

Ravinto:

Pääasiassa jyrsijät ja pienet nisäkkäät.

Lento:

Liitää usein korkealla ympyröiden.

Kiinnostavia faktoja

• Punahaukka on ollut usein sijaisnäyttelijänä elokuvissa ja televisiossa esittäen amerikkalaisia kotkia, koska sen huuto on dramaattisempi ja helpompi äänittää kuin valkopäämerikotkan todellinen ääni.
• Se on erittäin sopeutuvainen laji ja voi pesiä ja metsästää monenlaisissa elinympäristöissä, mukaan lukien urbaanit alueet, kuten suurkaupunkien puistot ja esikaupunkialueet.
• Punahaukan ruokavalio koostuu yleensä yli 80-90% pienistä nisäkkäistä, mikä tekee siitä tärkeän osan jyrsijäkannan säännöstelyssä.
• Sen näkökyky on erinomainen, ja se voi havaita pienen myyrän maassa jopa kahden kilometrin etäisyydeltä.

Tieteellinen luokitus

Kunta

Animalia

Pääjakso

Chordata

Luokka

Aves

Lahko

Accipitriformes

Heimo

Accipitridae

Suku

Buteo

Laji

Buteo jamaicensis

Tutustu lajiin Punahaukka