Birdby LogoBirdby

Vihervarpunen

Elinvoimainen (Least Concern)

Carduelis chloris

Näitkö linnun? Tunnista se heti Birdby-sovelluksella

Avaa sovellus

Yleistä

Vihervarpunen on keskikokoinen, tukevatekoinen varpuslintu, joka tunnetaan vihertävästä höyhenpuvustaan ja voimakkaasta nokastaan. Se on yleinen ja helposti tunnistettava lintu puutarhoissa, puistoissa ja metsänreunoilla Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Länsi-Aasiassa. Sen laulu on tunnusomainen ja sisältää usein siriseviä ja surisevia ääniä.

Koko ja elinikä

Pituus
14-16 cm
Siipien kärkiväli
25-28 cm
Paino
25-34 g
Elinikä
Noin 2-5 vuotta luonnossa, pisin tunnettu ikä yli 10 vuotta.
Ravinto
Pääasiassa siemeniä syövä, mutta pesimäkaudella myös hyönteisiä ja hämähäkkejä. Erityisesti suosii auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä ruokintapaikoilla.

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku
Koiraan höyhenpuku on pääosin oliivinvihreä, vatsapuolelta kellertävämpi. Siivillä ja pyrstössä on kirkkaan keltaiset laikut, jotka ovat erityisen näkyvät lennossa. Naaras on himmeämpi, harmahtavan vihreä ja keltaiset laikut ovat vaaleammat. Nuoret linnut ovat ruskehtavampia ja voimakkaasti viiruisia, keltaiset siipilaikut ovat heikommat.
Nokan muoto
Kartionmuotoinen, tukeva ja voimakas nokka, soveltuu hyvin siementen murskaamiseen. Väriltään vaaleanpunertava tai harmahtava.
Silmien väri
Tummanruskeat silmät.
Jalkojen väri
Vaaleanpunertavat tai ruskehtavat jalat.
Erottavat tuntomerkit
Koiraan kirkkaan keltainen siipipeili ja pyrstön sivujen keltaiset laikut ovat erinomaisia tuntomerkkejä. Naaraan ja nuorten lintujen tunnistuksessa auttaa yleinen vihertävä sävy ja tukeva nokka. Lennossa näkyvät keltaiset siipilaikut ovat aina hyvä tunnusmerkki.
Nuoren linnun ulkonäkö
Nuoret vihervarpuset ovat ruskehtavan harmaita ja voimakkaasti tummaviiruisia selkäpuolelta ja rinnasta. Niiden keltaiset siipilaikut ovat vaaleammat ja vähemmän erottuvat kuin aikuisilla. Ne saavat aikuisen höyhenpuvun ensimmäisen syksyn sulkasadon jälkeen.
Kausimuutokset
Vihervarpusen höyhenpuku ei muutu merkittävästi vuodenaikojen mukaan. Koiraan värit voivat olla hieman kirkkaammat pesimäkauden alussa kulumattoman höyhenpuvun ansiosta.
Sukupuolierot
Koiras on huomattavasti kirkkaamman värinen ja vihreämpi kuin naaras. Koiraalla on kirkkaammat keltaiset siipi- ja pyrstölaikut.

Tunnistus

  1. 1

    Koko ja muoto

    Keskikokoinen, tukevatekoinen varpuslintu, jolla on suhteellisen suuri pää ja voimakas, kartiomainen nokka.

  2. 2

    Väritys (koiras)

    Yleisväriltään oliivinvihreä, vatsapuolelta kellertävämpi. Siivillä ja pyrstön sivuilla kirkkaan keltaiset laikut, jotka näkyvät hyvin lennossa.

  3. 3

    Väritys (naaras ja nuori)

    Naaras on himmeämpi, harmahtavan vihreä ja keltaiset laikut ovat vaaleammat. Nuoret linnut ovat ruskehtavan viiruisia.

  4. 4

    Nokka

    Tukeva, vaaleanpunertava tai harmahtava, siementen murskaamiseen soveltuva nokka.

  5. 5

    Ääni

    Tunnusomainen sirisevä ja suriseva laulu, jossa usein toistuva 'tsuii-tsuii-tsuii' tai 'dzrryy-dzrryy'. Kutsuääni on terävä, nouseva 'tsuiit'.

  6. 6

    Lento

    Aaltoileva lento, jossa keltaiset siipilaikut erottuvat selvästi.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit
Metsänreunat, puistot, puutarhat, viljelysmaiden reunat, pensaikot, taajamat ja kaupunkialueet.
Levinneisyys
Laajalti levinnyt Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Länsi-Aasiassa. Suomessa pesii koko maassa Lappia lukuun ottamatta, yleisimpänä Etelä- ja Keski-Suomessa.
Korkeusvyöhyke
Merien rannikoilta aina noin 2000 metrin korkeuteen vuoristoissa.
Suositut ympäristöt
Suosii avoimia tai puoliksi avoimia elinympäristöjä, joissa on pensaita ja puita, erityisesti havupuita, joissa se voi pesiä ja etsiä ravintoa. Ihmisen muokkaamat ympäristöt, kuten puutarhat ja puistot, ovat sille erinomaisia.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika
Päiväaktiivinen (diurnaali).
Ruokailutavat
Vihervarpunen on pääasiassa siemensyöjä. Se syö monenlaisia siemeniä, kuten auringonkukansiemeniä, hamppua, pähkinöitä, koivun ja lepän siemeniä. Pesimäkaudella se syö myös hyönteisiä ja hämähäkkejä, erityisesti ruokkiessaan poikasia. Se voi roikkua akrobaattisesti oksilla siemeniä etsiessään ja vierailee usein lintulaudoilla.
Sosiaalinen käyttäytyminen
Pesimäkauden ulkopuolella vihervarpuset liikkuvat usein parvissa, jotka voivat olla suuriakin ja sekoittua muiden peippolintujen, kuten viherpeippojen ja urpiaisten, kanssa. Pesimäkaudella ne ovat reviiritietoisempia, mutta voivat pesiä löyhinä yhdyskuntina.
Lentotapa
Lento on aaltoilevaa ja nopeaa. Lennossa näkyvät hyvin kirkkaan keltaiset siipilaikut ja pyrstön sivujen keltaiset alueet.
Muutto
Suomessa vihervarpunen on osittaismuuttaja. Osa kannasta talvehtii Suomessa, erityisesti Etelä-Suomessa, kun taas osa muuttaa etelämmäs Länsi- ja Keski-Eurooppaan. Muutto tapahtuu syys-lokakuussa ja paluu maalis-huhtikuussa. Talvehtivien lintujen määrä vaihtelee ravintotilanteen mukaan.
Reviiri
Pesimäkaudella koiraat puolustavat pientä pesäreviiriä laulullaan ja aggressiivisella käytöksellä muita koiraita kohtaan. Reviiri on kuitenkin usein pieni ja pesät voivat sijaita melko lähellä toisiaan.

Laulu ja äänet

Laulu
Laulu on tunnusomaista ja sisältää siriseviä, surisevia ja rullaavia ääniä, usein toistuvia 'tsuii-tsuii-tsuii' tai 'dzrryy-dzrryy' -säkeitä. Laulu on usein pitkä ja monipuolinen, ja se esitetään usein puun latvasta tai lennossa. Laulun seassa voi olla myös matkintoja muiden lintujen äänistä.
Kutsuhuuto
Yleisin kutsuääni on terävä, nouseva 'tsuiit' tai 'tsii-ii', joka on helppo tunnistaa. Varoitusääni on kova 'tsitt-tsitt'. Lennossa kuuluu usein lyhyitä, siriseviä 'tsip' -ääniä.
Milloin ääntelee
Laulua kuulee erityisesti pesimäkaudella maaliskuusta heinäkuuhun, mutta myös leutoina talvipäivinä. Kutsuääniä kuulee ympäri vuoden.

Lisääntyminen

Pesimäkausi
Huhtikuusta heinäkuuhun, usein kaksi pesuetta vuodessa.
Pesimätavat
Pesä rakennetaan yleensä havupuuhun, usein kuuseen tai mäntyyn, 1-10 metrin korkeuteen. Pesä on kuppimainen, huolellisesti rakennettu sammalista, jäkälistä, ohuista oksista ja juurista, vuorattu höyhenillä ja karvoilla. Naaras rakentaa pesän yksin.
Pesyekoko
4-6 munaa.
Munan kuvaus
Munat ovat vaaleansinivihreitä tai harmahtavia, tummin, usein punaruskein tai violetinruskein täplin ja viiruin. Munia on 4-6 kappaletta.
Hautoma-aika
12-14 päivää, naaras hautoo yksin.
Lentoonlähtöaika
Poikaset lähtevät pesästä 13-16 päivän ikäisinä. Molemmat vanhemmat ruokkivat poikasia.
Vanhempien hoito
Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten ruokintaan. Naaras hautoo munat ja koiras tuo sille ruokaa. Poikasten kuoriuduttua molemmat vanhemmat etsivät niille ravintoa, pääasiassa hyönteisiä ja siemeniä.

Missä löytää

Puutarhat ja puistot

Erityisesti talvella lintulaudoilla ja ruokintapaikoilla, mutta myös pesimäkaudella pensaikkoisissa puutarhoissa.

Metsänreunat ja pensaikot

Avoimien metsien reunat, pellonreunat ja tiheät pensaikot tarjoavat hyviä pesimäpaikkoja ja ravintoa.

Taajamat ja kaupunkialueet

Yleinen kaupunkien viheralueilla, puistoissa ja pihoilla, missä on riittävästi puita ja pensaita.

Maastovinkit

  1. Kuuntele ääntä. Vihervarpusen tunnusomainen sirisevä laulu ja terävä 'tsuiit'-kutsuääni ovat usein ensimmäinen merkki sen läsnäolosta.
  2. Tarkkaile lintulautoja. Talvella vihervarpuset ovat yleisiä vieraita lintulaudoilla, erityisesti jos tarjolla on auringonkukansiemeniä.
  3. Etsi havupuista. Vihervarpunen pesii usein havupuissa, kuten kuusissa ja männyissä. Tarkkaile näitä puita pesimäkaudella.
  4. Kiinnitä huomiota lentoon. Lennossa näkyvät kirkkaan keltaiset siipilaikut ovat hyvä tunnusmerkki, joka auttaa erottamaan sen muista peippolinnuista.

Samankaltaiset lajit

Viherpeippo

Chloris chloris

Vihervarpunen on hieman pienempi ja sirompi kuin viherpeippo. Vihervarpusen koiraalla on kirkkaammat keltaiset siipi- ja pyrstölaikut, ja sen yleisväri on puhtaamman vihreä. Viherpeipon nokka on paksumpi ja sen laulu on karkeampaa ja vähemmän sirisevää. Vihervarpusen laulussa on tunnusomainen 'tsuiit'-kutsuääni, joka puuttuu viherpeipolta.

Urpianen

Acanthis flammea

Urpianen on selvästi pienempi ja punertavampi kuin vihervarpunen. Urpiaisen koiraalla on punainen otsa ja rinta, ja sen siivillä on kaksi vaaleaa juovaa, ei keltaista peiliä. Urpiaisen lento on nopeampaa ja sen äänet ovat terävämpiä ja metallisempia.

Keltahemppo

Serinus serinus

Keltahemppo on pienempi ja kirkkaamman keltainen kuin vihervarpunen, erityisesti koiras. Keltahempolla on lyhyempi pyrstö ja sen laulu on nopeaa, sirisevää ja usein korkeampaa. Keltahemppo on Suomessa harvinainen harhailija, kun taas vihervarpunen on yleinen pesimälintu.

Nopeat faktat

Tieteellinen nimi:
Carduelis chloris
Koko:
14-16 cm
Ravinto:
Siemenet, hyönteiset
Elinympäristö:
Puutarhat, puistot, metsänreunat
Muutto:
Osittaismuuttaja
Pesyeitä:
1-2 vuodessa
Munien määrä:
4-6

Kiinnostavia faktoja

  • Vihervarpunen on saanut nimensä koiraan vihertävästä höyhenpuvusta.
  • Se on taitava akrobaatti ja voi roikkua ylösalaisin oksilla syödessään siemeniä.
  • Vihervarpunen on yksi yleisimmistä lintulaudan vieraista Suomessa.
  • Sen laulu on niin tunnusomaista, että sen voi usein tunnistaa jo pelkästään äänestä.

Tieteellinen luokitus

Kunta
Animalia
Pääjakso
Chordata
Luokka
Aves
Lahko
Passeriformes
Heimo
Fringillidae
Suku
Carduelis
Laji
Carduelis chloris

Tutustu lajiin Vihervarpunen

Tunnista lintuja missä tahansa

Ilmainen iOS:lle, Androidille ja verkkoon. Tunnistus valokuvasta ja äänestä, täysi lajitietokanta ja oma havaintoluettelosi.

Avaa sovelluksessa