Birdby LogoBirdby
Vihervarpunen (Chloris chloris)

Vihervarpunen

Elinvoimainen (Least Concern)

Chloris chloris

Näitkö linnun? Tunnista se heti Birdby-sovelluksella

Avaa sovellus

Yleistä

Vihervarpunen on keskikokoinen, tukevatekoinen varpuslintu, joka tunnetaan vihertävästä höyhenpuvustaan ja voimakkaasta nokastaan. Se on yleinen ja helposti tunnistettava lintu Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Länsi-Aasiassa. Vihervarpunen on sopeutunut hyvin ihmisen muokkaamiin elinympäristöihin, kuten puutarhoihin ja puistoihin.

Koko ja elinikä

Pituus
14-16 cm
Siipien kärkiväli
25-28 cm
Paino
25-34 g
Elinikä
Keskimäärin 2-3 vuotta, pisin tunnettu ikä yli 10 vuotta.
Ravinto
Pääasiassa siemensyöjä, erityisesti auringonkukansiemenet, pähkinät ja muut öljypitoiset siemenet. Syö myös hyönteisiä pesimäkaudella.

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku
Koiraan höyhenpuku on yleisväriltään oliivinvihreä, selkäpuolelta tummempi ja vatsapuolelta vaaleampi. Siivillä ja pyrstössä on kirkkaan keltaiset laikut, jotka ovat erityisen näkyvät lennossa. Naaras on yleisväriltään himmeämpi, harmahtavan vihreä ja keltaiset laikut ovat vaatimattomammat. Nuoret linnut ovat ruskehtavampia ja voimakkaasti viiruisia, erityisesti rinnasta ja selästä.
Nokan muoto
Kartionmuotoinen, tukeva ja voimakas nokka, joka on sopeutunut siementen murskaamiseen. Väriltään vaaleanpunertava tai harmahtava.
Silmien väri
Tummanruskeat silmät.
Jalkojen väri
Vaaleanpunertavat tai ruskehtavat jalat.
Erottavat tuntomerkit
Koiraan kirkkaan keltainen siipijuova ja pyrstön sivujen keltaiset laikut ovat erottuvia. Tukeva nokka ja suhteellisen lyhyt, lovipäinen pyrstö. Lentokuvio on aaltoileva.
Nuoren linnun ulkonäkö
Nuoret linnut ovat yleisväriltään ruskehtavan harmaita ja niillä on tiheä tumma viirutus koko vartalossa, myös rinnassa ja selässä. Keltaiset siipilaikut ovat jo nähtävissä, mutta eivät yhtä kirkkaita kuin aikuisilla.
Kausimuutokset
Vihervarpusen höyhenpuku ei muutu merkittävästi vuodenaikojen mukaan. Pesimäkaudella värit voivat olla hieman kirkkaammat kuluneen höyhenpuvun vaihtuessa.
Sukupuolierot
Koiraat ovat kirkkaamman vihreitä ja niillä on selkeämmät keltaiset siipi- ja pyrstökuviot kuin naarilla, jotka ovat himmeämpiä ja harmahtavampia.

Tunnistus

  1. 1

    Koko ja muoto

    Keskikokoinen, tukeva varpuslintu, jolla on suhteellisen suuri pää ja voimakas, kartionmuotoinen nokka.

  2. 2

    Väritys (koiras)

    Yleisväriltään oliivinvihreä, selkä tummempi, vatsa vaaleampi. Kirkkaan keltaiset laikut siivillä ja pyrstön sivuilla ovat tunnusomaisia.

  3. 3

    Väritys (naaras)

    Himmeämpi ja harmahtavamman vihreä kuin koiras, keltaiset kuviot vaatimattomammat.

  4. 4

    Väritys (nuori lintu)

    Ruskehtavan harmaa ja tiheästi viiruinen, keltaiset siipilaikut jo nähtävissä.

  5. 5

    Lento

    Aaltoileva lento, jossa keltaiset siipijuovat ja pyrstön sivulaikut näkyvät selvästi.

  6. 6

    Laulu ja kutsuäänet

    Laulu on pitkä, visertävä ja sirisevä, sisältäen tunnusomaisen venytetyn 'tsviiih' -äänen. Kutsuääni on terävä 'tsip'.

  7. 7

    Nokka

    Tukeva, vaaleanpunertava tai harmahtava nokka, joka on sopeutunut siementen murskaamiseen.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit
Metsänreunat, puistot, puutarhat, pensaikot, viljelysmaiden reunat, taajamat.
Levinneisyys
Laajalti levinnyt Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Länsi-Aasiassa. Suomessa pesii koko maassa, mutta harvinaistuu pohjoiseen mentäessä.
Korkeusvyöhyke
Merien rannoilta aina noin 2000 metrin korkeuteen vuoristoissa.
Suositut ympäristöt
Suosii avoimia tai puoliksi avoimia elinympäristöjä, joissa on pensaita ja puita, erityisesti havupuita. Erityisen yleinen asutuksen läheisyydessä, puutarhoissa ja puistoissa, joissa on saatavilla ruokintapaikkoja.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika
Päiväaktiivinen.
Ruokailutavat
Etsii ravintoa pääasiassa maasta ja pensaista, mutta myös puista. Erityisen taitava käsittelemään siemeniä tukevan nokkansa avulla. Vierailee usein lintulaudoilla ja syö auringonkukansiemeniä. Pesimäkaudella syö myös hyönteisiä, joita se syöttää poikasilleen.
Sosiaalinen käyttäytyminen
Pesimäkaudella elää pareittain, mutta pesimäajan ulkopuolella kerääntyy usein suuriin parviin, jotka voivat olla sekoittuneita muiden peippolintujen kanssa. Parvet vierailevat usein lintulaudoilla.
Lentotapa
Lento on aaltoilevaa ja nopeaa. Lennossa näkyvät hyvin kirkkaan keltaiset siipijuovat ja pyrstön sivujen keltaiset laikut.
Muutto
Suomessa osittain muuttolintu, osittain paikkalintu. Osa kannasta talvehtii Suomessa, erityisesti eteläosissa, kun taas osa muuttaa etelämmäksi Länsi- ja Keski-Eurooppaan. Muutto tapahtuu syys-lokakuussa ja paluu maalis-huhtikuussa.
Reviiri
Koiraat puolustavat pesimäaluetta laulullaan ja aggressiivisella käytöksellä muita koiraita kohtaan.

Laulu ja äänet

Laulu
Laulu on pitkä ja monipuolinen, sisältäen paljon viserryksiä, sirinöitä ja rullaavia ääniä. Tyypillinen on venytetty, nasaali 'tsviiih' tai 'džyyyh' -ääni, joka usein päättää säkeen. Laulu esitetään usein puun latvasta tai lennossa.
Kutsuhuuto
Yleisin kutsuääni on lyhyt, terävä 'tsip' tai 'tšip'. Varoitusääni on kovempi ja toistuva 'tsitt-tsitt'. Lennossa kuuluu usein tunnusomainen 'tsviiih' -kutsu.
Milloin ääntelee
Laulaa aktiivisimmin pesimäkaudella maaliskuusta heinäkuuhun, mutta voi laulaa myös leudompina talvipäivinä. Kutsuääniä kuulee ympäri vuoden.

Lisääntyminen

Pesimäkausi
Huhtikuusta heinäkuuhun, usein kaksi pesuetta vuodessa.
Pesimätavat
Pesä rakennetaan yleensä tiheään pensaaseen tai havupuuhun, usein 1-4 metrin korkeuteen. Pesä on kuppimainen, rakennettu ohuista oksista, sammalesta, juurista ja vuorattu hienolla ruoholla, karvoilla ja höyhenillä. Naaras rakentaa pesän.
Pesyekoko
4-6 munaa.
Munan kuvaus
Munat ovat vaaleansinivihreitä tai valkoisia, joissa on punaruskeita tai violetinharmaita täpliä ja viiruja, erityisesti tylpemmässä päässä. Koko noin 19 x 14 mm.
Hautoma-aika
12-14 päivää, pääasiassa naaras hautoo.
Lentoonlähtöaika
Poikaset lähtevät pesästä 13-16 päivän ikäisinä.
Vanhempien hoito
Molemmat vanhemmat ruokkivat poikasia, mutta naaras vastaa pääasiassa haudonnasta. Koiraat tuovat ruokaa haudonta-aikana naaraalle.

Missä löytää

Puutarhat ja puistot

Erittäin yleinen asutuksen läheisyydessä, erityisesti puutarhoissa, joissa on lintulautoja ja pensaita.

Metsänreunat ja pensaikot

Suosii paikkoja, joissa on tiheää pensaikkoa ja puita, erityisesti havupuita.

Viljelysmaiden reunat

Löytyy usein viljelysmaiden reunoilta, missä on saatavilla siemeniä.

Lintulaudat

Talvisin ja syksyisin erittäin yleinen vieras lintulaudoilla, erityisesti auringonkukansiementen äärellä.

Maastovinkit

  1. Kuuntele laulua. Vihervarpusen laulu on tunnusomainen ja usein ensimmäinen merkki linnun läsnäolosta. Kuuntele viserryksiä ja venytettyä 'tsviiih' -ääntä.
  2. Tarkkaile lintulautoja. Talvisin vihervarpuset ovat säännöllisiä vieraita lintulaudoilla. Ne ovat usein aggressiivisia muita lintuja kohtaan ruokailupaikoilla.
  3. Etsi pensaikosta. Vihervarpuset viihtyvät tiheissä pensaissa ja havupuissa, joissa ne voivat piiloutua ja rakentaa pesänsä.
  4. Kiinnitä huomiota lentoon. Lennossa näkyvät keltaiset siipijuovat ja pyrstön sivulaikut ovat hyvä tunnistusmerkki.

Samankaltaiset lajit

Keltahemppo

Serinus serinus

Keltahemppo on pienempi ja sirompi kuin vihervarpunen. Koiraan keltainen väri on kirkkaampi ja puhtaampi, ja sillä on selkeästi viiruinen selkä. Keltahempolla ei ole vihervarpuselle tyypillisiä keltaisia siipijuovia ja pyrstön sivulaikkuja samalla tavalla. Keltahempolla on myös lyhyempi pyrstö ja sen laulu on nopeampaa ja korkeampaa sirinää.

Vihervarpunen (Carduelis spinus)

Spinus spinus

Vihervarpunen (Spinus spinus) on huomattavasti pienempi ja sirompi kuin vihervarpunen (Chloris chloris). Koiraalla on musta päälaki ja leukalappu, ja sen keltainen väri on kirkkaampaa ja puhtaampaa. Vihervarpusella (Spinus spinus) on myös kapeampi nokka ja sen laulu on nopeampaa ja korkeampaa viserrystä. Vihervarpunen (Chloris chloris) on tukevampi ja sen vihreä sävy on oliivinvihreämpi.

Nopeat faktat

Tieteellinen nimi:
Chloris chloris
Koko:
14-16 cm
Ravinto:
Siemenet, hyönteiset
Elinympäristö:
Puutarhat, puistot, metsänreunat
Pesimäkausi:
Huhti-heinäkuu
Munien määrä:
4-6
Suojelustatus:
Elinvoimainen

Kiinnostavia faktoja

  • Vihervarpunen on saanut nimensä koiraan vihertävästä höyhenpuvusta.
  • Se on yksi yleisimmistä lintulaudan vieraista Suomessa, erityisesti talvisin.
  • Vihervarpunen on tunnettu aggressiivisesta käytöksestään ruokailupaikoilla, ja se voi ajaa pois jopa itseään suurempia lintuja.
  • Sen lauluun kuuluu usein tunnusomainen 'tsviiih' -ääni, joka on helppo oppia tunnistamaan.

Tieteellinen luokitus

Kunta
Animalia
Pääjakso
Chordata
Luokka
Aves
Lahko
Passeriformes
Heimo
Fringillidae
Suku
Chloris
Laji
Chloris chloris

Tutustu lajiin Vihervarpunen

Tunnista lintuja missä tahansa

Ilmainen iOS:lle, Androidille ja verkkoon. Tunnistus valokuvasta ja äänestä, täysi lajitietokanta ja oma havaintoluettelosi.

Avaa sovelluksessa