Birdby LogoBirdby
Sinitiainen (Cyanistes caeruleus)

Sinitiainen

Elinvoimainen (Least Concern)

Cyanistes caeruleus

Näitkö linnun? Tunnista se heti Birdby-sovelluksella

Avaa sovellus

Yleistä

Sinitiainen on pieni, värikäs ja eloisa varpuslintu, joka on tunnettu sinisestä päälakestaan ja keltaisesta alapuolestaan. Se on yleinen ja helposti tunnistettava laji Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Sinitiainen on aktiivinen hyönteissyöjä, joka viihtyy lehti- ja sekametsissä, puistoissa ja puutarhoissa. Se on myös yleinen vieras lintulaudoilla talvisin.

Koko ja elinikä

Pituus
10.5-12 cm
Siipien kärkiväli
17-20 cm
Paino
7.5-12 g
Elinikä
2-3 vuotta (pisimmillään jopa 9 vuotta)
Ravinto
Hyönteissyöjä (kesällä), siemenet, pähkinät, marjat (talvella)

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku
Aikuisella sinitiaisella on kirkkaan sininen päälaki, valkoiset posket, joissa on musta silmäjuova, ja musta kurkkulappu. Selkä on vihertävänsininen, siivet ja pyrstö siniset. Alapuoli on kirkkaan keltainen, jossa on kapea musta vatsajuova. Siivillä on valkoinen siipijuova.
Nokan muoto
Pieni, terävä, kartiomainen, tummanharmaa tai musta nokka.
Silmien väri
Mustat silmät.
Jalkojen väri
Harmaansiniset jalat.
Erottavat tuntomerkit
Kirkkaan sininen päälaki, valkoiset posket mustalla silmäjuovalla, keltainen alapuoli ja vihertävänsininen selkä. Pieni koko ja vilkas liikehdintä.
Nuoren linnun ulkonäkö
Nuoret sinitiaiset ovat väritykseltään himmeämpiä kuin aikuiset. Niiden päälaki on harmahtavansininen tai kellertävänvihreä, posket ovat kellertävät ja alapuoli vaaleankeltainen. Silmäjuova on heikompi ja yleisväritys on haaleampi. Ensimmäisen sulkasadon jälkeen ne saavat aikuisen värityksen.
Kausimuutokset
Sinitiaisen höyhenpuku ei muutu merkittävästi vuodenaikojen mukaan. Höyhenet voivat kulua ja haalistua hieman pesimäkauden loppua kohti, mutta perusväritys säilyy.
Sukupuolierot
Sukupuolet ovat ulkonäöltään hyvin samankaltaisia. Koiraan sininen päälaki voi olla hieman kirkkaampi ja vatsajuova hieman leveämpi kuin naaraalla, mutta erot ovat hienovaraisia ja vaikeasti havaittavissa kentällä.

Tunnistus

  1. 1

    Väritys

    Etsi kirkkaan sinistä päälakea, valkoisia poskia mustalla silmäjuovalla ja kirkkaan keltaista alapuolta. Selkä on vihertävänsininen.

  2. 2

    Koko ja muoto

    Pieni, pyöreähkö lintu, jolla on suhteellisen lyhyt pyrstö. Koko on noin 11 cm.

  3. 3

    Käyttäytyminen

    Vilkas ja ketterä liikehdintä puiden oksilla, usein roikkuu ylösalaisin etsiessään hyönteisiä. Aktiivinen lintulaudoilla.

  4. 4

    Ääni

    Kuuntele korkeaa, helisevää ja iloista 'tsi-tsi-tsii-tsih-tsih' -laulua tai terävää 'tsit' -kutsuääntä.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit
Metsät, puistot, puutarhat, pensaikot, viljelysmaiden reunat.
Levinneisyys
Laajalti levinnyt Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Esiintyy Brittein saarilta ja Iberian niemimaalta itään aina Uralvuorille asti. Pohjoisessa levinneisyys ulottuu Fennoskandiaan ja etelässä Pohjois-Afrikkaan.
Korkeusvyöhyke
Merien tasolta aina noin 2000 metrin korkeuteen vuoristoissa.
Suositut ympäristöt
Erityisesti lehti- ja sekametsät, joissa on runsaasti vanhoja puita kolojen pesäpaikoiksi. Myös kaupunkien puistot ja puutarhat, joissa on puita ja pensaita, ovat suosittuja elinympäristöjä.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika
Päiväaktiivinen (diurnaali).
Ruokailutavat
Kesäisin pääasiassa hyönteisiä ja niiden toukkia, hämähäkkejä ja muita pieniä selkärangattomia. Talvisin ruokavalio koostuu siemenistä, pähkinöistä, marjoista ja lintulaudoilta saatavasta lisäravinnosta, kuten talista ja auringonkukansiemenistä. Ne ovat taitavia roikkumaan oksilla ja etsimään ruokaa puiden kuorista ja lehdiltä.
Sosiaalinen käyttäytyminen
Pesimäkaudella parittain, mutta pesimäkauden ulkopuolella usein parvissa muiden tiaisten ja pikkulintujen kanssa. Parvet voivat olla melko suuria ja liikkuvat aktiivisesti ravintoa etsien.
Lentotapa
Nopea, aaltoileva lento lyhyillä matkoilla. Liikkuu ketterästi puiden oksistossa.
Muutto
Pääosin paikkalintu, mutta pohjoisimmat populaatiot ja nuoret linnut voivat vaeltaa lyhyitä matkoja etelämmäksi talveksi. Suomessa sinitiainen on paikkalintu, mutta joinakin vuosina voi esiintyä vaelluksia.
Reviiri
Pesimäkaudella parit puolustavat pesimäaluettaan aggressiivisesti. Pesimäkauden ulkopuolella reviirikäyttäytyminen on vähäisempää.

Laulu ja äänet

Laulu
Laulu on tyypillisesti korkea, helisevä ja iloinen 'tsi-tsi-tsii-tsih-tsih' tai 'tii-tii-tii-tii-tii'. Se on usein toistuva ja melko nopea. Laulu on erityisen kuuluva keväällä pesimäkauden alkaessa.
Kutsuhuuto
Yleisimpiä kutsuääniä ovat terävä 'tsit' tai 'pit', sekä varoitusääni 'tser-r-r-r'. Myös 'tsi-tsi-tsit' -kutsu on tyypillinen. Äänet ovat korkeita ja kuuluvia.
Milloin ääntelee
Laulaa aktiivisimmin keväällä ja alkukesällä pesimäkaudella. Kutsuääniä kuulee ympäri vuoden, erityisesti ruokaillessa ja parvissa liikkuessa.

Lisääntyminen

Pesimäkausi
Huhtikuusta heinäkuuhun, pääasiassa toukokuussa.
Pesimätavat
Pesii puunkoloihin, pönttöihin tai muihin suojaisiin onkaloihin. Naaras rakentaa pesän sammalista, jäkälistä, karvoista ja höyhenistä. Pesä on usein syvällä kolossa.
Pesyekoko
7-13 munaa, yleensä 8-10 munaa. Sinitiainen voi munia kaksi pesuetta vuodessa, erityisesti eteläisemmillä alueilla.
Munan kuvaus
Munat ovat valkoisia, punaruskeapilkkuisia. Koko noin 15 x 12 mm.
Hautoma-aika
12-15 päivää, pääasiassa naaras hautoo.
Lentoonlähtöaika
18-21 päivää kuoriutumisesta. Poikaset jättävät pesän lentokykyisinä.
Vanhempien hoito
Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten ruokintaan ja hoitoon. Naaras hautoo, koiras ruokkii hautovaa naarasta ja myöhemmin molemmat ruokkivat poikasia.

Missä löytää

Lehti- ja sekametsät

Erityisesti vanhat metsät, joissa on runsaasti puunkoloja pesäpaikoiksi.

Puistot ja puutarhat

Kaupunkialueilla sinitiaiset viihtyvät hyvin puistoissa ja puutarhoissa, joissa on puita ja pensaita.

Lintulaudat

Talvisin sinitiaiset ovat yleisiä vieraita lintulaudoilla, joissa tarjolla on siemeniä ja talia.

Maastovinkit

  1. Kuuntele ääntä. Sinitiaisen laulu ja kutsuäänet ovat hyvin tunnusomaisia ja auttavat paikantamaan linnun, vaikka se olisi piilossa lehvästössä.
  2. Tarkkaile puiden oksia. Sinitiaiset liikkuvat aktiivisesti puiden oksilla ja pensaikoissa etsien ruokaa. Ne roikkuvat usein ylösalaisin.
  3. Vieraile lintulaudalla. Talvisin lintulaudat ovat paras paikka nähdä sinitiaisia läheltä. Ne ovat usein ensimmäisiä lintuja paikalla.
  4. Käytä kiikareita. Pienen koon ja nopean liikehdinnän vuoksi kiikarit auttavat tunnistamaan yksityiskohdat ja seuraamaan lintua.

Samankaltaiset lajit

Talitiainen

Parus major

Talitiainen on suurempi ja sillä on musta pää, valkoiset posket ja leveä musta vatsajuova, joka ulottuu kurkusta jalkojen väliin. Sinitiaisella on sininen päälaki ja kapeampi musta vatsajuova.

Kuusitiainen

Periparus ater

Kuusitiainen on pienempi, sillä on musta päälaki ja valkoiset posket, mutta sen niskassa on valkoinen laikku ja alapuoli on vaaleanharmaa, ei keltainen. Kuusitiaisella ei ole sinitiaiselle tyypillistä sinistä väriä.

Lapintiainen

Poecile cinctus

Lapintiainen on ruskeasävyisempi, sillä on ruskea päälaki ja musta kurkkulappu. Sillä ei ole sinistä tai keltaista väriä höyhenpuvussaan.

Nopeat faktat

Tunnusväri:
Sininen ja keltainen
Pesäpaikka:
Puunkolot ja pöntöt
Ruokavalio:
Hyönteiset, siemenet, tali
Sosiaalisuus:
Parvissa pesimäkauden ulkopuolella
Levinneisyys:
Eurooppa ja Länsi-Aasia

Kiinnostavia faktoja

  • Sinitiainen on tunnettu kyvystään roikkua ylösalaisin oksilla etsiessään hyönteisiä.
  • Se on yksi yleisimmistä lintulaudan vieraista talvisin.
  • Sinitiaiset voivat oppia avaamaan maitopullojen foliosinetit päästäkseen käsiksi kerman.
  • Sinitiainen on erittäin sopeutuvainen ja viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä, myös kaupungeissa.
  • Sinitiaisen pesue voi olla jopa 13 munaa, mikä on suuri määrä näin pienelle linnulle.

Tieteellinen luokitus

Kunta
Animalia
Pääjakso
Chordata
Luokka
Aves
Lahko
Passeriformes
Heimo
Paridae
Suku
Cyanistes
Laji
Cyanistes caeruleus

Tutustu lajiin Sinitiainen

Tunnista lintuja missä tahansa

Ilmainen iOS:lle, Androidille ja verkkoon. Tunnistus valokuvasta ja äänestä, täysi lajitietokanta ja oma havaintoluettelosi.

Avaa sovelluksessa