Birdby LogoBirdby
Laulujoutsen (Cygnus cygnus)

Laulujoutsen

Elinvoimainen (Least Concern)

Cygnus cygnus

Näitkö linnun? Tunnista se heti Birdby-sovelluksella

Avaa sovellus

Yleistä

Laulujoutsen on suurikokoinen, puhtaanvalkoinen vesilintu, joka tunnetaan pitkästä kaulastaan ja kelta-mustasta nokastaan. Se on Suomen kansallislintu ja symboloi erämaiden kauneutta ja rauhaa. Laulujoutsen on muuttolintu, joka pesii pohjoisilla alueilla ja talvehtii etelämpänä.

Koko ja elinikä

Pituus
140-165 cm
Siipien kärkiväli
205-275 cm
Paino
8.2-11.4 kg (koiras), 6.9-9.4 kg (naaras)
Elinikä
Keskimäärin 10-20 vuotta luonnossa, pisimmillään yli 25 vuotta
Ravinto
Pääasiassa kasvissyöjä (vesikasvit, ruoho, vilja), syö myös pieniä selkärangattomia

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku
Aikuiset ovat kokonaan puhtaanvalkoisia. Nuoret linnut ovat harmaanruskeita, erityisesti pää ja kaula, ja niiden höyhenpuku vaalenee vähitellen valkoiseksi ensimmäisen elinvuoden aikana.
Nokan muoto
Kiilamainen, suora nokka, jonka tyvi on keltainen ja kärki musta. Keltainen alue ulottuu pitkälle sierainten etupuolelle ja muodostaa terävän kulman mustan osan kanssa.
Silmien väri
Tummanruskeat
Jalkojen väri
Mustat
Erottavat tuntomerkit
Pitkä, suora kaula, jota pidetään usein pystyssä. Kelta-musta nokka, jossa keltainen alue on laaja ja ulottuu pitkälle nokan tyveen. Ei kyhmyä nokan tyvessä toisin kuin kyhmyjoutsenella.
Nuoren linnun ulkonäkö
Nuoret laulujoutsenet ovat ensimmäisenä elinvuotenaan harmaanruskeita, erityisesti päässä ja kaulassa. Nokka on vaaleanpunertavanharmaa, jossa on musta kärki. Vähitellen ne muuttuvat valkoisiksi ja nokka saa aikuisen värityksen.
Kausimuutokset
Ei merkittäviä kausittaisia höyhenpuvun muutoksia aikuisilla. Nuorten lintujen höyhenpuku muuttuu harmaanruskeasta valkoiseksi ensimmäisen elinvuoden aikana.
Sukupuolierot
Sukupuolet ovat ulkonäöltään samanlaisia, mutta koiras (joutsen) on yleensä hieman suurempi ja painavampi kuin naaras (joutsenemo).

Tunnistus

  1. 1

    Nokan väri ja muoto

    Tarkkaile nokan väriä: laulujoutsenella on selkeästi keltainen ja musta nokka, jossa keltainen alue on laaja ja ulottuu pitkälle nokan tyveen terävänä kulmana. Kyhmyä ei ole.

  2. 2

    Kaulan asento

    Laulujoutsen pitää kaulaansa yleensä suorana ja pystyssä uidessaan ja kävellessään, toisin kuin kyhmyjoutsen, joka usein pitää kaulaansa S-muotoisena.

  3. 3

    Koko

    Laulujoutsen on suurikokoinen lintu, mutta pikkujoutsen on selvästi pienempi. Kokoero on hyvä tuntomerkki, jos molempia lajeja on näkyvissä samanaikaisesti.

  4. 4

    Ääni

    Kuuntele linnun ääntä. Laulujoutsenen voimakas, trumpettimainen 'klyy-klyy-klyy' -laulu on erittäin tunnusomainen ja auttaa erottamaan sen muista joutsenlajeista.

  5. 5

    Nuorten lintujen ulkonäkö

    Nuoret laulujoutsenet ovat harmaanruskeita, kun taas nuoret kyhmyjoutsenet ovat vaaleamman harmaita ja niillä on harmaa nokka ilman kyhmyä.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit
Makean veden kosteikot, järvet, lammet, joet, suot, tulvaniityt, rannikkoalueet
Levinneisyys
Pesii Pohjois-Euroopan ja Aasian tundralla ja taigavyöhykkeellä. Talvehtii Länsi-Euroopassa, Keski-Euroopassa, Mustanmeren ja Kaspianmeren alueilla sekä Itä-Aasiassa.
Korkeusvyöhyke
Pääasiassa alangoilla ja matalilla korkeuksilla, pesimäalueilla jopa tuntureiden juurilla.
Suositut ympäristöt
Rauhalliset, rehevät vesistöt, joissa on runsaasti vesikasvillisuutta ravinnoksi ja suojaisia pesäpaikkoja. Välttää ihmisasutuksen läheisyyttä pesimäaikana.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika
Pääasiassa päiväaktiivinen, mutta voi ruokailla myös hämärässä.
Ruokailutavat
Syö pääasiassa vesikasvien osia, kuten juuria, varsia ja lehtiä, joita se kaivaa pohjasta pitkällä kaulallaan. Laiduntaa myös maalla ruohoa ja viljaa pelloilta. Syö myös pieniä selkärangattomia, kuten hyönteisten toukkia ja nilviäisiä.
Sosiaalinen käyttäytyminen
Pesimäaikana parit ovat reviiritietoisia ja voivat olla aggressiivisia muita joutsenia kohtaan. Muuttoaikoina ja talvehtimisalueilla ne kerääntyvät suurempiin parviin.
Lentotapa
Lentää suoraviivaisesti ja voimakkailla siiveniskuilla. Lennossa kaula on suorana. Muutolla lentää usein V-muodostelmassa. Lennossa kuuluu tunnusomainen viuhuva ääni.
Muutto
Muuttolintu. Saapuu Suomeen maalis-huhtikuussa ja lähtee syys-marraskuussa. Muuttaa pitkiä matkoja pesimäalueilta talvehtimisalueille. Muuttoreitit kulkevat usein Itämeren yli.
Reviiri
Pesimäaikana erittäin reviiritietoinen. Pari puolustaa pesimäaluettaan aggressiivisesti tunkeilijoita, myös ihmisiä, vastaan.

Laulu ja äänet

Laulu
Laulujoutsenen laulu on tunnusomainen, voimakas ja kauas kantava trumpettimainen törähtely, joka koostuu usein kolmesta tai neljästä tavusta. Se kuulostaa usein 'klyy-klyy-klyy' tai 'huu-huu-huu'. Laulu on erityisen vaikuttava lennossa ja soidinmenoissa.
Kutsuhuuto
Lennossa ja maassa kuullaan usein samoja trumpettimaisia ääniä. Varoitusääni on lyhyempi ja terävämpi törähdys. Poikasten kutsuääni on hiljaisempi viserrys.
Milloin ääntelee
Ääntelee ympäri vuoden, mutta erityisen aktiivisesti pesimäaikana ja muuton aikana. Laulu on osa soidinmenoja ja reviirin puolustusta.

Lisääntyminen

Pesimäkausi
Huhtikuusta kesäkuuhun. Muninta alkaa yleensä huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa.
Pesimätavat
Pesä on suuri keko kasvinosia, kuten kaisloja, ruokoja ja sammalta, usein matalassa vedessä tai veden äärellä suojaisessa paikassa. Pesä voi olla halkaisijaltaan jopa 2 metriä. Samaa pesäpaikkaa voidaan käyttää vuodesta toiseen.
Pesyekoko
3-7 munaa, yleisimmin 4-6 munaa.
Munan kuvaus
Munat ovat suuria, kermanvalkoisia tai kellertäviä, ja ne tummuvat hautomisen aikana. Koko noin 112 x 73 mm.
Hautoma-aika
35-42 päivää, pääasiassa naaras hautoo.
Lentoonlähtöaika
Poikaset ovat lentokykyisiä noin 70-100 päivän ikäisinä. Ne pysyvät perheen kanssa usein seuraavaan kevääseen asti.
Vanhempien hoito
Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten hoitoon ja puolustamiseen. Poikaset ovat pesäpakoisia ja seuraavat vanhempiaan heti kuoriuduttuaan.

Missä löytää

Järvet ja lammet

Etsi laulujoutsenia reheviltä järviltä ja lammilta, joissa on runsaasti vesikasvillisuutta. Ne suosivat rauhallisia ja syrjäisiä paikkoja.

Suot ja kosteikot

Laulujoutsenet pesivät usein soilla ja muilla kosteikkoalueilla, joissa on avovettä ja suojaisia pesäpaikkoja.

Joet ja purot

Hidaskulkuiset joet ja purot voivat tarjota sopivia elinympäristöjä, erityisesti pesimäkauden ulkopuolella.

Rannikkoalueet

Muuttoaikoina ja talvehtimisalueilla laulujoutsenia voi nähdä myös merenlahdilla ja rannikkoalueilla.

Pellot

Talvehtimisalueilla ja muuton aikana laulujoutsenet voivat ruokailla pelloilla syöden viljaa ja ruohoa.

Maastovinkit

  1. Käytä kiikareita tai kaukoputkea. Laulujoutsenet ovat usein arkoja ja pysyttelevät etäällä, joten hyvät optiikat ovat välttämättömiä yksityiskohtien tarkkailuun.
  2. Kuuntele ääntä. Laulujoutsenen ääni kantaa kauas ja on usein ensimmäinen merkki linnun läsnäolosta. Opi tunnistamaan sen trumpettimainen törähtely.
  3. Tarkkaile nokkaa. Nokan kelta-musta väritys ja muoto ovat tärkein tuntomerkki erottaessa laulujoutsenen muista joutsenlajeista.
  4. Vieraile pesimäalueilla keväällä. Keväällä laulujoutsenet palaavat pesimäalueilleen, jolloin ne ovat aktiivisimmillaan ja helpoimmin havaittavissa. Muista pitää etäisyyttä pesiin.
  5. Tarkkaile käyttäytymistä. Laulujoutsenen suora kaulan asento ja aggressiivinen reviirin puolustus ovat hyviä tunnusmerkkejä.

Samankaltaiset lajit

Kyhmyjoutsen

Cygnus olor

Kyhmyjoutsenella on oranssinpunainen nokka, jossa on musta kyhmy nokan tyvessä (erityisesti koiraalla). Laulujoutsenen nokka on kelta-musta eikä siinä ole kyhmyä. Kyhmyjoutsen pitää kaulaansa usein S-kirjaimen muotoisena ja siivet hieman koholla uidessaan, kun taas laulujoutsen pitää kaulaansa suorana. Kyhmyjoutsen on yleensä hiljaisempi, lennossa kuuluu vain siipien viuhinaa, kun taas laulujoutsenella on voimakas trumpettimainen ääni.

Pikkujoutsen

Cygnus columbianus bewickii

Pikkujoutsen on huomattavasti pienempi kuin laulujoutsen (pituus 115-127 cm, siipiväli 170-195 cm). Pikkujoutsenen nokan keltainen alue on pienempi ja pyöreämpi, eikä ulotu yhtä pitkälle nokan tyveen kuin laulujoutsenella. Pikkujoutsenen ääni on korkeampi ja lyhyempi, usein kaksitavuinen 'hu-hu'.

Nopeat faktat

Kansallislintu:
Suomen kansallislintu
Ääni:
Trumpettimainen, voimakas törähtely
Nokka:
Kelta-musta, ei kyhmyä
Kaula:
Suora ja pysty
Muutto:
Muuttolintu, talvehtii etelämpänä
Ravinto:
Pääasiassa vesikasvit

Kiinnostavia faktoja

  • Laulujoutsen oli 1900-luvun alussa Suomessa lähes sukupuuttoon metsästetty, mutta suojelutoimien ansiosta kanta on elpynyt merkittävästi.
  • Laulujoutsenet muodostavat elinikäisiä parisuhteita ja ovat tunnettuja uskollisuudestaan.
  • Niiden ääni on niin voimakas, että se voi kantaa useiden kilometrien päähän, erityisesti tyynellä säällä.
  • Laulujoutsenen lentoääni on tunnusomainen viuhina, joka syntyy suurten siipien ilmavirrasta.
  • Nuoret laulujoutsenet pysyvät usein vanhempiensa kanssa ensimmäisen talven yli, oppien muuttoreittejä ja selviytymistaitoja.

Tieteellinen luokitus

Kunta
Animalia
Pääjakso
Chordata
Luokka
Aves
Lahko
Anseriformes
Heimo
Anatidae
Suku
Cygnus
Laji
Cygnus cygnus

Tutustu lajiin Laulujoutsen

Tunnista lintuja missä tahansa

Ilmainen iOS:lle, Androidille ja verkkoon. Tunnistus valokuvasta ja äänestä, täysi lajitietokanta ja oma havaintoluettelosi.

Avaa sovelluksessa