Käpytikka

Yleistä

Käpytikka on Suomen yleisin ja laajimmalle levinnein tikkalaji. Se on keskikokoinen, mustavalkoinen tikka, jolla on punainen alaperä ja koiraalla punainen täplä niskassa. Käpytikka on tunnettu voimakkaasta rummutuksestaan ja kyvystään hyödyntää havupuiden siemeniä ravinnokseen.

Koko ja elinikä

Pituus

20-24 cm

Siipien kärkiväli

34-39 cm

Paino

70-100 g

Elinikä

Keskimäärin 5-7 vuotta, pisin tunnettu ikä yli 11 vuotta.

Ravinto

Hyönteissyöjä, siemensyöjä, kaikkiruokainen

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku

Yleisväriltään mustavalkoinen. Selkäpuoli musta, siivissä leveät valkoiset poikkijuovat. Vatsapuoli vaalea, alaperä kirkkaan punainen. Posket valkoiset, joita rajaa musta viiksijuova, joka yhdistyy niskaan ja selkään. Otsa ja päälaki mustat.

Nokan muoto

Vahva, suora, terävä ja tummanharmaa taltamainen nokka, soveltuu puun kovertamiseen ja hyönteisten etsimiseen.

Silmien väri

Tummanruskeat silmät.

Jalkojen väri

Harmaanvihreät jalat, joissa kaksi varvasta eteen- ja kaksi taaksepäin (zygodaktyylinen jalka), mikä mahdollistaa hyvän tarttumisen puun runkoon.

Erottavat tuntomerkit

Kirkkaan punainen alaperä, mustavalkoinen kuviointi, koiraan punainen niskatäplä. Lennossa näkyvät valkoiset siipilaikut.

Nuoren linnun ulkonäkö

Nuorilla linnuilla on punainen päälaki, joka ulottuu otsasta niskaan. Alaperä on myös punainen. Nuorten lintujen mustat alueet ovat usein hieman ruskehtavampia ja valkoiset alueet likaisemman sävyisiä kuin aikuisilla.

Kausimuutokset

Ei merkittäviä kausittaisia höyhenpuvun muutoksia. Höyhenpuku on ympäri vuoden samanlainen, lukuun ottamatta nuorten lintujen muuttumista aikuispukuun.

Sukupuolierot

Koiraalla on punainen täplä niskassa, kun taas naaraalla niska on kokonaan musta. Muuten sukupuolet ovat samannäköisiä.

Tunnistus

1. 1

   Koko ja yleisväritys

   Keskikokoinen, mustavalkoinen tikka. Etsi mustaa selkää, valkoisia siipilaikkuja ja kirkkaanpunaista alaperää.

2. 2

   Pään kuviointi

   Valkoiset posket, joita rajaa musta viiksijuova. Koiraalla punainen täplä niskassa, naaraalla musta niska. Nuorilla linnuilla punainen päälaki.

3. 3

   Äänet

   Kuuntele terävää 'kjik'-kutsuääntä ja nopeaa, voimakasta rummutusta, joka päättyy äkillisesti.

4. 4

   Käyttäytyminen

   Tarkkaile puiden rungoilla kiipeilyä ja hakkaamista. Talvella etsi 'tikkojen pajoja', joissa käpytikka on kiinnittänyt käpyjä ja irrottanut niistä siemeniä.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit

Metsät, puistot, puutarhat

Levinneisyys

Laajalti levinnyt Euroopassa ja Aasiassa, Pohjois-Afrikassa. Suomessa pesii koko maassa, lukuun ottamatta aivan pohjoisinta Lappia.

Korkeusvyöhyke

Merien rannikoilta aina vuoristometsiin, yleensä alle 2000 metrin korkeudessa, mutta voi esiintyä korkeammallakin.

Suositut ympäristöt

Monipuoliset metsät, erityisesti havumetsät, mutta myös sekametsät ja lehtimetsät. Sopeutuu hyvin myös kulttuuriympäristöihin, kuten puistoihin ja suuriin puutarhoihin, joissa on vanhoja puita.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika

Päiväaktiivinen.

Ruokailutavat

Etsii ravintoa puiden rungoilta ja oksilta hakkaamalla ja kaivamalla. Syö hyönteisiä ja niiden toukkia, erityisesti kaarnakuoriaisia ja puupistiäisiä. Talvella tärkeä ravinnonlähde ovat havupuiden siemenet, joita se irrottaa kävyistä 'pajallaan' (käpyjen kiinnityspaikka puun kolossa tai raossa). Syö myös pähkinöitä, marjoja ja joskus muiden lintujen munia tai poikasia. Vierailee myös lintulaudoilla.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Yleensä yksin tai pareittain pesimäkauden ulkopuolella. Pesimäkaudella parit ovat tiiviisti yhdessä. Ei muodosta suuria parvia.

Lentotapa

Lento on aaltoilevaa ja nopeaa, siiveniskujen välissä siivet painetaan vartaloa vasten. Lentää yleensä lyhyitä matkoja puusta puuhun.

Muutto

Pääosin paikkalintu, mutta nuoret linnut voivat syksyllä vaeltaa ravinnon perässä. Joinakin vuosina voi esiintyä laajoja vaelluksia, erityisesti jos havupuiden siemensato on huono.

Reviiri

Pesimäkaudella reviiritietoinen ja puolustaa pesäkolonsa ympäristöä. Rummutus toimii reviirin rajojen ilmoittajana.

Lisääntyminen

Pesimäkausi

Huhtikuusta kesäkuuhun.

Pesimätavat

Käpytikka kovertaa pesäkolonsa itse lahoon tai pehmeään puuhun, usein haapaan, koivuun tai mäntyyn. Kolo on yleensä 2-8 metrin korkeudella maasta. Pesäkolon suuaukko on pyöreä, halkaisijaltaan noin 5 cm. Pesävuorausta ei käytetä, munat munitaan suoraan puupölylle.

Pesyekoko

4-7 munaa, yleensä 5-6.

Munan kuvaus

Munat ovat puhtaanvalkoisia, kiiltäviä ja pyöreähköjä. Koko noin 26 x 19 mm.

Hautoma-aika

10-13 päivää. Molemmat vanhemmat hautovat.

Lentoonlähtöaika

Poikaset lähtevät pesästä 20-24 päivän ikäisinä. Ne pysyvät vanhempiensa kanssa vielä muutaman viikon pesästä lähdön jälkeen.

Vanhempien hoito

Molemmilla vanhemmilla on tärkeä rooli poikasten hoidossa, ruokinnassa ja suojelussa. Ne ruokkivat poikasia hyönteisillä ja toukilla.

Missä löytää

Maastovinkit

1. Kuuntele rummutusta. Keväällä ja alkukesällä rummutus on paras tapa löytää käpytikka. Se rummuttaa usein kuivilla oksilla tai ontolla puulla, jotta ääni kantaa kauas.
2. Etsi 'tikkojen pajoja'. Talvella etsi puiden koloista tai halkeamista kiilattuja käpyjä, joista siemenet on irrotettu. Tämä on varma merkki käpytikan läsnäolosta.
3. Tarkkaile puiden runkoja. Käpytikka liikkuu usein puiden rungoilla spiraalimaisesti ylöspäin etsien hyönteisiä. Se voi myös roikkua oksien alapuolella.
4. Käytä kiikareita. Käpytikka voi olla piilossa puiden latvuksissa tai rungon toisella puolella, joten kiikarit auttavat tunnistuksessa.

Samankaltaiset lajit

Nopeat faktat

Tunnusmerkki:

Punainen alaperä ja koiraan punainen niskatäplä.

Ääni:

Terävä 'kjik' ja nopea, voimakas rummutus.

Ravinto:

Hyönteiset, havupuiden siemenet, pähkinät, marjat.

Pesintä:

Kovertaa pesäkolon lahoon puuhun.

Levinneisyys:

Koko Suomi Lappia lukuun ottamatta, Eurooppa, Aasia, Pohjois-Afrikka.

Kiinnostavia faktoja

• Käpytikka voi hakata puuta jopa 10 000-12 000 kertaa päivässä etsiessään ravintoa tai kovertaessaan pesäkoloa. Sen kallo on rakentunut vaimentamaan iskuja.
• Käpytikan kieli on erittäin pitkä ja tahmea, ja siinä on väkäsiä, joiden avulla se voi vetää hyönteisiä ulos puun koloista.
• Käpytikka on tärkeä metsien ekosysteemille, sillä sen kovertamat pesäkolot tarjoavat pesäpaikkoja monille muille kolopesijöille, kuten tiaisille ja pöllöille, jotka eivät itse pysty kovertamaan koloja.
• Talvisin käpytikka voi varastoida ravintoa, kuten pähkinöitä ja siemeniä, puiden koloihin tai kaarnan rakoihin.

Tieteellinen luokitus

Kunta

Animalia

Pääjakso

Chordata

Luokka

Aves

Lahko

Piciformes

Heimo

Picidae

Suku

Dendrocopos

Laji

Dendrocopos major

Tutustu lajiin Käpytikka