Palokärki

Yleistä

Palokärki on Euroopan suurin tikka, tunnettu hiilenmustasta höyhenpuvustaan ja koiraan kirkkaanpunaisesta päälakesta. Se on metsien asukki, joka kaivertaa suuria koloja puihin pesimistä ja ruokailua varten. Sen voimakas rummutus ja huuto kantavat kauas.

Koko ja elinikä

Pituus

45-57 cm

Siipien kärkiväli

64-78 cm

Paino

250-400 g

Elinikä

Tyypillisesti 6-10 vuotta luonnossa, pisin tunnettu ikä noin 13 vuotta.

Ravinto

Pääasiassa muurahaiset ja niiden toukat, erityisesti lahopuussa elävät lajit. Syö myös puupunkkeja, kovakuoriaisia ja niiden toukkia, harvemmin marjoja ja hedelmiä.

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku

Koko höyhenpuku on kiiltävän musta. Koiraalla on kirkkaanpunainen päälaki otsasta niskaan asti, naaraalla vain pieni punainen täplä takaraivossa. Nuorilla linnuilla on himmeämpi musta höyhenpuku ja punaiset alueet ovat oranssinpunaisempia ja pienempiä.

Nokan muoto

Voimakas, pitkä, taltamainen ja tummanharmaa tai mustahko nokka, jonka kärki on vaaleampi.

Silmien väri

Vaaleankeltaiset silmät, joissa on musta pupilli.

Jalkojen väri

Tummanharmaat jalat.

Erottavat tuntomerkit

Suuri koko, täysin musta höyhenpuku ja koiraan punainen päälaki. Lentäessään näkyvät pitkät, leveät siivet ja pyöreäpäinen vartalo. Lennossa aaltoileva, mutta vähemmän selvästi kuin pienemmillä tikoilla.

Nuoren linnun ulkonäkö

Nuoret linnut ovat himmeämmän mustia kuin aikuiset, ja niiden punaiset alueet ovat oranssimman sävyisiä ja pienempiä. Silmät ovat usein harmaammat kuin aikuisilla.

Kausimuutokset

Ei merkittäviä kausittaisia höyhenpuvun muutoksia.

Sukupuolierot

Koiras erottuu naaraasta laajemman ja kirkkaamman punaisen päälakensa ansiosta. Naaraalla punainen väri rajoittuu takaraivoon.

Tunnistus

1. 1

   Koko ja väri

   Suuri koko (variksen kokoinen) ja täysin musta höyhenpuku. Koiraan kirkkaanpunainen päälaki on selkeä tunnusmerkki.

2. 2

   Lento

   Vahva, hieman aaltoileva lento, jossa syvät siiveniskut. Näyttää lennossa massiiviselta ja täysin mustalta.

3. 3

   Ääni

   Tunnusomainen 'klii-yyh' tai 'kri-kri-kri' -huuto ja voimakas, pitkä rummutus, joka on hidastuva ja kantaa kauas.

4. 4

   Ruokailujäljet

   Suuret, syvät ja soikeat tai suorakaiteen muotoiset kolot puunrungoissa, usein lahopuussa. Katkenneet puunkappaleet ja puupöly puun juurella ovat merkkejä sen toiminnasta.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit

Havumetsät, sekametsät, vanhat lehtimetsät.

Levinneisyys

Laaja levinneisyysalue Euroopassa ja Aasiassa, Irlannista ja Iberian niemimaalta Siperiaan, Kiinaan ja Japaniin. Puuttuu Islannista, Isosta-Britanniasta ja Välimeren eteläosista.

Korkeusvyöhyke

Merentasosta aina 2000 metriin asti vuoristoalueilla, paikoin jopa korkeammalle.

Suositut ympäristöt

Suosii vanhoja, varttuneita metsiä, joissa on runsaasti kookkaita puita pesäkolojen kaivertamiseen ja lahopuuta hyönteisten etsimiseen. Viihtyy sekä havu- että lehtipuuvaltaisissa metsissä, kunhan puusto on riittävän vanhaa ja järeää.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika

Päiväaktiivinen.

Ruokailutavat

Etsii ravintoa kaivamalla syviä ja suuria aukkoja lahoihin puihin, erityisesti mäntyihin ja kuusiin. Pääravintoa ovat muurahaiset ja niiden toukat, jotka se poimii pitkällä, tahmealla kielellään. Voi myös kaivaa pesiä muurahaiskekoista. Etsii myös muiden hyönteisten toukkia puun kuoren alta.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Yleensä yksin tai pareittain. Pesimäkauden ulkopuolella voi olla hieman sosiaalisempi, mutta ei muodosta suuria parvia. Voi olla aggressiivinen muita tikkalajeja kohtaan.

Lentotapa

Lento on vahvaa ja suoraviivaista, mutta hieman aaltoilevaa. Siiveniskut ovat syviä ja näkyviä. Lennossa näyttää suurelta ja mustalta, ja siiveniskut kuuluvat kauas.

Muutto

Paikkalintu, mutta voi tehdä lyhyitä vaelluksia ravinnon perässä, erityisesti nuoret linnut. Ei varsinaisesti muuta pitkiä matkoja.

Reviiri

Erittäin territoriaalinen, puolustaa pesimä- ja ruokailualuettaan aggressiivisesti. Rummutus ja huudot toimivat reviirin merkintänä.

Lisääntyminen

Pesimäkausi

Maaliskuusta kesäkuuhun, pääasiallinen muninta huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa.

Pesimätavat

Kaivertaa pesäkolonsa järeisiin puihin, yleensä mäntyihin, kuusiin tai haapoihin, lehtipuuvaltaisilla alueilla myös pyökkiin tai tammeen. Kolo on tyypillisesti ovaalinmuotoinen ja suuri (sisäänkäynnin halkaisija noin 8-10 cm, syvyys jopa 50 cm), ja sen rakentaminen voi kestää useita viikkoja. Pesäkoloja käytetään usein useita vuosia tai ne hylätään seuraavana vuonna. Palokärjen vanhat pesäkolot ovat tärkeitä monille muille metsän eläimille, kuten uuttukyyhkyille, telkille, pöllöille ja lepakoille.

Pesyekoko

Tyypillisesti 3-6 munaa.

Munan kuvaus

3-6 munaa, jotka ovat puhtaanvalkoisia ja kiiltäviä, kooltaan noin 34 x 25 mm.

Hautoma-aika

12-14 päivää. Molemmat emot hautovat vuorotellen.

Lentoonlähtöaika

Poikaset lähtevät pesästä noin 24-28 päivän ikäisinä.

Vanhempien hoito

Molemmat emot hoitavat ja ruokkivat poikasia. Poikaset pysyvät vanhempiensa seurassa vielä jonkin aikaa pesästä lähdön jälkeen.

Missä löytää

Maastovinkit

1. Kuuntele ääniä. Palokärjen voimakas huuto ja rummutus kantavat kauas ja ovat usein ensimmäinen merkki sen läsnäolosta. Keväällä rummutus on aktiivisimmillaan.
2. Etsi merkkejä. Tarkkaile puunrunkoja suurten, vastakaiverrettujen kolojen varalta, jotka ovat usein ovaalinmuotoisia. Katkenneet puunkappaleet ja kutterinpurun kaltainen puupöly puun juurella ovat hyviä merkkejä.
3. Käytä kiikareita. Palokärki voi olla arka ja pysytellä korkealla puissa, joten hyvät kiikarit auttavat tunnistuksessa ja tarkkailussa.
4. Ole kärsivällinen. Palokärki voi olla vaikeasti havaittava sen arkuuden vuoksi, mutta jos kuulet sen äänen, odota ja yritä paikantaa se. Se voi ilmestyä näkyviin ruokaillessaan tai lennossa.

Samankaltaiset lajit

Nopeat faktat

Tärkein ruoka:

Muurahaiset

Pesäpaikka:

Järeisiin puihin kaiverrettu kolo

Pesäkolon muoto:

Ovaalinmuotoinen sisäänkäynti

Tunnusomainen ääni:

Kimeä huuto ja voimakas rummutus

Ympäristörooli:

Luo pesäpaikkoja muille lajeille

Kiinnostavia faktoja

• Palokärjen vanhat pesäkolot ovat elintärkeitä monille muille metsän eläimille, kuten pöllöille, telkille ja lepakoille, jotka eivät itse kykene kaivertamaan koloja.
• Palokärki voi kaivertaa uuden pesäkolon joka vuosi, vaikka edellinen olisi vielä käyttökelpoinen, mikä luo runsaasti asuntoja muille lajeille.
• Sen kieli on hyvin pitkä ja tahmea, ja se voi työntyä kauas nokan ulkopuolelle, mikä auttaa muurahaisten ja toukkien pyydystämisessä puun syvistä koloista.
• Palokärki on saanut nimensä tulenpunaisesta päälakistaan (koiraalla), joka muistuttaa palavaa hiiltä.

Tieteellinen luokitus

Kunta

Animalia

Pääjakso

Chordata

Luokka

Aves

Lahko

Piciformes

Heimo

Picidae

Suku

Dryocopus

Laji

Dryocopus martius

Tutustu lajiin Palokärki