Pajusirkku

Yleistä

Pajusirkku on pienikokoinen, viehättävä sirkkulaji, joka tunnetaan erityisesti koiraan selkeästä mustavalkoisesta pääkuviosta ja ruosteenruskeista kyljistään. Se on tyypillinen pohjoisten havumetsävyöhykkeiden ja soiden asukki, joka viihtyy kosteissa ja tiheäkasvuisissa ympäristöissä. Pajusirkku on muuttolintu, joka talvehtii Itä-Aasiassa.

Koko ja elinikä

Pituus

13-15 cm

Siipien kärkiväli

21-24 cm

Paino

13-20 g

Elinikä

Noin 2-5 vuotta luonnossa

Ravinto

Kaikkiruokainen (hyönteissyöjä pesimäkaudella, siemensyöjä muulloin)

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku

Koiraalla pesimäpuvussa musta pää, valkoinen silmäkulmanjuova ja kurkku, ruosteenruskeat kyljet ja rinnan sivut, selkä ruskean-mustankirjava. Naaraalla ja nuorella linnulla pääkuvio on vaaleampi ja ruskeasävyisempi, ja yleisväritys on himmeämpi. Vatsapuoli on valkoinen, jossa on tummia viiruja kyljissä. Yläperä on ruosteenruskea.

Nokan muoto

Kartionmuotoinen, tukeva siemensyöjän nokka. Ylänokka tumma, alanokka vaaleampi, usein kellertävä tyvestä.

Silmien väri

Tummanruskea.

Jalkojen väri

Vaaleanpunertavat tai ruskehtavat jalat.

Erottavat tuntomerkit

Koiraan selkeä mustavalkoinen pääkuvio ja ruosteenruskeat kyljet ovat tunnusomaisia. Naaraalla ja nuorella linnulla erottava piirre on ruosteenruskea yläperä ja kylkien ruskea sävy sekä vaaleampi silmäkulmanjuova.

Nuoren linnun ulkonäkö

Nuoret linnut muistuttavat naarasta, mutta ovat yleisväritykseltään vieläkin ruskeampia ja viiruisempia. Pääkuvio on heikko ja rusehtava. Yläperä on kuitenkin jo ruosteenruskea.

Kausimuutokset

Koiraan pesimäpuku on kirkkaampi ja kontrastikkaampi kuin talvipuku. Talvella mustat alueet ovat osittain vaaleampien höyhenkärkien peitossa, mikä tekee siitä hieman himmeämmän. Naaraan ja nuoren linnun puku ei muutu yhtä dramaattisesti.

Sukupuolierot

Kyllä, koiras on pesimäpuvussa huomattavasti kirkkaamman värinen ja selkeäkuvioisempi kuin naaras. Naaras on yleisväritykseltään ruskeampi ja himmeämpi, ja sen pääkuvio on epäselvempi.

Tunnistus

1. 1

   Pääkuvio (koiras)

   Etsi koiraalta selkeää mustaa päälakea, valkoista silmäkulmanjuovaa ja valkoista kurkkua, jotka erottuvat jyrkästi mustasta poskesta.

2. 2

   Kyljet

   Huomioi ruosteenruskeat kyljet ja rinnan sivut, jotka ovat tunnusomaisia lajille.

3. 3

   Yläperä

   Tarkista yläperän väri: pajusirkulla se on ruosteenruskea, mikä erottaa sen monista muista sirkuista.

4. 4

   Laulu

   Kuuntele surumielistä, viheltävää ja hieman melankolista 'tsip-tsip-tsip-tsirrr' -laulua, joka on usein toistuva.

5. 5

   Elinympäristö

   Etsi pajusirkkua kosteista ja tiheäkasvuisista paikoista, kuten pajukkoisista soista, järvien rannoilta ja kosteista metsänreunoista.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit

Boreaaliset havumetsät, suot, kosteikot, pajukot, jokivarsien pensaikot.

Levinneisyys

Pesii Fennoskandiasta ja Itä-Euroopasta aina Itä-Siperiaan ja Japaniin asti. Talvehtii pääasiassa Itä-Aasiassa, erityisesti Kiinassa ja Japanissa.

Korkeusvyöhyke

Pääasiassa alangoilla, mutta voi esiintyä myös vuoristojen alarinteillä sopivissa elinympäristöissä.

Suositut ympäristöt

Kosteat ja tiheäkasvuiset ympäristöt, kuten pajukot, koivikot, kuusimetsien reunat, soiden ja järvien rannat, joissa on runsaasti aluskasvillisuutta ja pensaikkoa.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika

Päiväaktiivinen.

Ruokailutavat

Pesimäkaudella syö pääasiassa hyönteisiä ja muita selkärangattomia, kuten hämähäkkejä ja toukkia. Muuttoaikoina ja talvella ruokavalio koostuu pääasiassa siemenistä, marjoista ja kasvinosista. Etsii ravintoa maasta ja matalasta kasvillisuudesta.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Pesimäkaudella elää pareittain. Muuttoaikoina ja talvehtimisalueilla voi kerääntyä pieniksi parviksi muiden sirkkujen tai pikkulintujen kanssa.

Lentotapa

Lento on aaltoilevaa ja nopeaa, tyypillistä sirkkujen lennolle. Lyhyillä matkoilla lentää matalalla pensaikon suojassa.

Muutto

Pitkänmatkan muuttolintu. Muuttaa syksyllä elo-syyskuussa ja palaa pesimäalueille toukokuussa. Muuttoreitti kulkee pääasiassa itään ja kaakkoon talvehtimisalueille Itä-Aasiaan.

Reviiri

Koiraat puolustavat pesimäaluetta laulullaan ja aggressiivisella käytöksellä muita koiraita kohtaan.

Lisääntyminen

Pesimäkausi

Toukokuusta heinäkuuhun.

Pesimätavat

Pesä rakennetaan maahan tai hyvin matalalle pensaan tai varvikon suojaan. Se on kuppimainen, rakennettu kuivista ruohoista, sammalista ja lehdistä, ja vuorattu hienommilla kasvinosilla ja karvoilla.

Pesyekoko

Yleensä 4-6 munaa.

Munan kuvaus

Munii 4-6 munaa. Munat ovat vaaleanharmaita tai kellertäviä, tiheästi tummien täplien ja viirujen peittämiä, usein tummempi rengas tylpemmässä päässä.

Hautoma-aika

11-13 päivää, pääasiassa naaras hautoo.

Lentoonlähtöaika

Poikaset lähtevät pesästä 10-12 päivän ikäisinä, mutta ovat riippuvaisia vanhemmistaan vielä jonkin aikaa.

Vanhempien hoito

Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten ruokintaan ja hoitoon.

Missä löytää

Maastovinkit

1. Kuuntele laulua. Pajusirkku on usein helpompi havaita laulun perusteella kuin näköhavainnolla, sillä se piileskelee mielellään tiheässä kasvillisuudessa. Laulu on tunnistettava ja melankolinen.
2. Tarkkaile pensaikkoja. Pajusirkku liikkuu usein matalalla pensaikossa tai maassa. Ole kärsivällinen ja tarkkaile tiheää kasvillisuutta.
3. Käytä kiikareita. Hyvät kiikarit auttavat erottamaan lajin tunnusmerkit, erityisesti pääkuvion ja kylkien värityksen.
4. Vieraile oikeaan aikaan. Paras aika havaita pajusirkku on pesimäkaudella touko-heinäkuussa, jolloin koiraat laulavat aktiivisesti.

Samankaltaiset lajit

Nopeat faktat

Tuntomerkki:

Koiraan mustavalkoinen pääkuvio ja ruosteenruskeat kyljet

Elinympäristö:

Kosteat metsät, suot, pajukot

Ravinto:

Hyönteiset, siemenet

Muutto:

Pitkänmatkan muuttaja, talvehtii Itä-Aasiassa

Laulu:

Surumielinen, viheltävä 'tsip-tsip-tsip-tsirrr'

Kiinnostavia faktoja

• Pajusirkku on yksi harvoista eurooppalaisista varpuslinnuista, joka talvehtii pääasiassa Itä-Aasiassa, tehden yhden pisimmistä muuttomatkoista suhteessa kokoonsa.
• Vaikka pajusirkku on Suomessa vielä elinvoimainen, sen kannat ovat taantuneet monin paikoin Euroopassa, mikä on herättänyt huolta lajin tulevaisuudesta.
• Pajusirkun tieteellinen nimi 'rustica' viittaa ruosteenruskeaan väriin, joka on tunnusomainen sen kyljille ja yläperälle.

Tieteellinen luokitus

Kunta

Animalia

Pääjakso

Chordata

Luokka

Aves

Lahko

Passeriformes

Heimo

Emberizidae

Suku

Emberiza

Laji

Emberiza rustica

Tutustu lajiin Pajusirkku