Nokikana

Yleistä

Nokikana on keskikokoinen vesilintu, joka tunnetaan kokomustasta höyhenpeitteestään ja silmiinpistävän valkoisesta otsakilvestään sekä nokastaan. Se on yleinen rehevillä vesistöillä ja viihtyy niin luonnonvesissä kuin ihmisen muokkaamissakin ympäristöissä. Sillä on tunnusomainen nyökkivä uimaliike.

Koko ja elinikä

Pituus

32-42 cm

Siipien kärkiväli

68-80 cm

Paino

500-1000 g

Elinikä

Noin 5-9 vuotta luonnossa, pidempään vankeudessa.

Ravinto

Pääasiassa kasviravintoa, kuten vesikasvien osia, siemeniä ja lehtiä. Syö myös jonkin verran selkärangattomia, pieniä kaloja ja hyönteisiä.

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku

Aikuisella linnulla on kiiltävä musta höyhenpuku koko vartalossa. Siinä ei ole värin vaihtelua sukupuolten tai vuodenaikojen välillä.

Nokan muoto

Valkoinen, melko lyhyt ja vahva, kolmikulmainen nokka, jota jatkaa valkoinen, sileä otsakilpi.

Silmien väri

Kirkkaan punaiset silmät, jotka korostuvat mustaa höyhenpukua vasten.

Jalkojen väri

Viherharrat tai siniharmaat, ja niissä on isot liuskalohkot varpaissa, jotka auttavat uimisessa ja kävelyssä pehmeällä pohjalla.

Erottavat tuntomerkit

Kokomusta vartalo, valkoinen otsakilpi ja nokka, kirkkaanpunaiset silmät. Uidessa nyökkivä liike. Liuskalohkot varpaissa.

Nuoren linnun ulkonäkö

Nuoret linnut ovat vaaleampia, harmahtavanruskeita, etenkin vatsapuolelta. Niillä on vaalea kurkku ja rinta, ja niiden otsakilpi on pienempi ja harmaampi tai puuttuu kokonaan. Silmät ovat tummemmat.

Kausimuutokset

Ei merkittäviä vuodenaikojen mukaisia höyhenpuvun muutoksia aikuisilla. Nuorten lintujen värit tummuvat ensimmäisen elinvuoden aikana.

Sukupuolierot

Sukupuolet ovat ulkonäöltään samanlaisia, koiras voi olla hieman suurempi ja sen otsakilpi voi olla hieman kookkaampi.

Tunnistus

1. 1

   Väritys

   Nokikanan kokomusta höyhenpuku ja kontrastinen valkoinen otsakilpi ja nokka ovat erehtymättömät tunnusmerkit.

2. 2

   Käyttäytyminen vedessä

   Sen jatkuva, nyökkivä pään liike uidessa on hyvin tyypillistä. Se sukeltaa usein ruokaillessaan.

3. 3

   Jalat

   Vaikka jalkoja on usein vaikea nähdä vedessä, nokikanan suuret, liuskavarpaat erottuvat selvästi, jos lintu kävelee avoimella maalla tai matalassa vedessä. Punaiset silmät ovat myös hyvä tuntomerkki.

4. 4

   Ääni

   Terävät 'pits' tai 'pik' -äänet ovat selkeitä kuulomerkkejä, jotka usein paljastavat linnun läsnäolon jo ennen näköhavaintoa.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit

Makeanveden ja murtoveden kosteikot, järvet, lammet, joet, altaat, patoaltaat, ja hitaasti virtaavat vesistöt. Lisääntyy myös vähäsuolaisessa murtovedessä rannikkoalueilla.

Levinneisyys

Laajalti levinnyt Euraasiassa ja Pohjois-Afrikassa. Esiintyy Länsi-Euroopasta Itä-Aasiaan ja Filippiineille, sekä Uudessa-Guineassa, Australiassa ja paikoin Uudessa-Seelannissa. Suomessa laji pesii Etelä- ja Keski-Suomessa, yksittäisiä havaintoja myös pohjoisempaa.

Korkeusvyöhyke

Merien tasosta noin 1800 metriin asti, joskin tavallisesti alangoilla.

Suositut ympäristöt

Kasvillisuudeltaan rehevät ja ravinteikkaat vesistöt, joissa on avoimia vesialueita ruokailuun ja tiheää kasvillisuutta suojana ja pesänrakennuspaikkana.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika

Pääasiassa päiväaktiivinen, mutta voi liikkua ja syödä myös hämärässä.

Ruokailutavat

Sukeltaa usein ruokaa etsiessään, upottaen päänsä ja kaulansa tai koko vartalonsa veden alle. Laiduntaa myös kasvillisuuden joukossa. Saattaa nousta myös maalle syömään ruohoja tai pudonneita siemeniä.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Lisääntymisaikaan reviiritietty. Talvisin saattaa kerääntyä suuriin parviin, jos ravintoa on runsaasti ja vedet pysyvät avoimina. Aggressiivinen muita vesilintuja kohtaan, erityisesti pesimäaikaan.

Lentotapa

Lentää raskaan ja kömpelön oloisesti, usein juoksee veden pintaa pitkin ennen ilmaan nousemista. Lennossa kaula on ojennettuna ja jalat roikkuvat takana. Siiveniskut ovat nopeat ja matalat. Lentää harvoin pitkiä matkoja.

Muutto

Pääasiassa muuttolintu pohjoisilla alueilla, mutta eteläisemmat kannat ovat paikoillaan. Pohjoismaiden ja Venäjän kannat muuttavat Länsi- ja Etelä-Euroopan talvehtimisalueille. Muutto tapahtuu yleensä öisin.

Reviiri

Erittäin reviiritietoinen pesimäkaudella. Pariskunnat puolustavat aggressiivisesti pesäaluettaan toisilta nokikanoilta ja muilta vesilinnuilta.

Lisääntyminen

Pesimäkausi

Huhtikuusta heinäkuuhun, ajoittuen alueellisesti. Yleensä 1-2 pesuetta vuodessa.

Pesimätavat

Pesii vesikasvillisuuden sekaan tai sen suojiin, usein ruokoihin, kaisloihin tai pensaikoiden juureen. Pesä on kookas, kelluva tai pohjan päälle rakennettu kasvillisuuskasa. Molemmat sukupuolet rakentavat pesää.

Pesyekoko

Yleensä 6-10 munaa.

Munan kuvaus

6-10 (joskus 4-15) munan pesue, munat ovat vaalean kellertäviä tai harmahtavia, runsain mustin tai tummanruskein täplin.

Hautoma-aika

21-24 päivää. Molemmat emot osallistuvat hautomiseen, mutta naaras hautoo aktiivisemmin.

Lentoonlähtöaika

Poikaset ovat lentokykyisiä noin 55-60 päivän ikäisinä. Kuoriutuvat untuvikot ovat mustia ja niillä on oranssia untuvaa pään alueella sekä värikäs nokka.

Vanhempien hoito

Molemmat emot hoitavat ja ruokkivat poikasia. Poikaset ovat pesäpakoisia ja seuraavat emojensa perässä jo pian kuoriutumisen jälkeen. Emot puolustavat poikasiaan aggressiivisesti.

Missä löytää

Maastovinkit

1. Kiikaroi rauhallisesti. Nokikanat ovat usein suhteellisen kesyjä, joten niitä voi tarkkailla kiikareilla rauhallisesti veden ääreltä. Etsi ruoikkojen reunoilta ja avoimilta vesialueilta.
2. Kuuntele ääniä. Nokanat ovat melko äänekkäitä, ja niiden terävät kutsut voivat paljastaa niiden läsnäolon, vaikka lintua ei näkyisi.
3. Tarkkaile käyttäytymistä. Nyökkivä uinti ja usein toistuva sukeltelu ovat hyviä tuntomerkkejä. Havainnoi myös niiden aggressiivista käyttäytymistä muita vesilintuja kohtaan pesimäaikaan.

Samankaltaiset lajit

Nopeat faktat

Otsakilpi:

Väriltään valkoinen, silmiinpistävä tuntomerkki.

Uimatyyli:

Nyökkivä pään liike uidessa.

Jalat:

Varpaiden liuskalohkot auttavat liikkumisessa vedessä.

Ravinto:

Pääasiassa kasviravintoa, mutta myös pieniä selkärangattomia.

Ääntely:

Teräviä 'pits'- ja karheita 'krek'-ääniä.

Kiinnostavia faktoja

• Nokikana saattaa joskus pesiä naurulokin tai lokin pesän lähellä, saaden hyötyä niiden vartioinnista petoja vastaan.
• Vaikka nokikana on hyvä sukeltaja, se on ilmalennossa kömpelön oloinen ja vaatii usein pitkän kiitoradan veden pinnalla ennen ilmaan nousemista.
• Nokikanojen poikasilla on erityisen värikäs untuvapuku, jossa on mustaa, punaista ja sinistä, mikä saattaa toimia ärsykkeenä vanhemmille ruokintakäyttäytymisessä.

Tieteellinen luokitus

Kunta

Animalia

Pääjakso

Chordata

Luokka

Aves

Lahko

Gruiformes

Heimo

Rallidae

Suku

Fulica

Laji

Fulica atra

Tutustu lajiin Nokikana