Näitkö linnun? Tunnista se heti Birdby-sovelluksella
Avaa sovellusYleistä
Taivaanvuohi on keskikokoinen rantalintu, jolla on pitkä suora nokka ja erinomainen suojaväritys. Se on tunnettu lennon aikaisesta "meekerrus"-äänestään, jonka se tuottaa ulommaisten pyrstösulkien avulla.
Koko ja elinikä
- Pituus
- 23-28 cm
- Siipien kärkiväli
- 39-45 cm
- Paino
- 80-140 g
- Elinikä
- Keskimäärin 2-5 vuotta luonnossa, enintään noin 10 vuotta.
- Ravinto
- Pääasiassa selkärangattomia, kuten hyönteisiä ja niiden toukkia, matoja, kotiloita ja pieniä äyriäisiä. Myös jonkin verran kasviainesta, kuten siemeniä.
Fyysiset ominaisuudet
- Höyhenpuku
- Selkäpuoli on tummanruskea, mustatäpläinen ja ruskeankirjava, jossa on kaksi kellanvalkoista pitkittäisjuovaa. Vatsapuoli on vaalea, rinta kellanruskea tummaraitainen. Päässä on selkeät tummat ja vaaleat pitkittäisjuovat, jotka korostavat pitkää nokkaa.
- Nokan muoto
- Erittäin pitkä, suora ja suhteellisen ohut, kärjestä hieman turvonnut ja tuntoherkkä.
- Silmien väri
- Tummanruskeat silmät.
- Jalkojen väri
- Vihernharmaat jalat.
- Erottavat tuntomerkit
- Pitkä nokka, kaksi kellanvalkoista pitkittäisjuovaa selässä, lennossa näkyvät tummat siivet ja hieman ulkonevat jalat. Tunnetuin tuntomerkki on soidinlennon "meekerrus"-ääni.
- Nuoren linnun ulkonäkö
- Nuoret linnut muistuttavat aikuisia, mutta niiden höyhenpuku on yleensä vaaleampi ja vähemmän kontrastinen, ja kuviot voivat olla epäselvempiä.
- Kausimuutokset
- Höyhenpuvussa ei ole merkittäviä sesonkivaihteluita.
- Sukupuolierot
- Sukupuolet ovat ulkonäöltään samanlaisia. Koiraat voivat olla hieman naaraita suurempia.
Tunnistus
- 1
Nokka
Erittäin pitkä ja suora nokka erottaa sen helposti useimmista muista kahlaajista.
- 2
Selän juovat
Kaksi selkeää kellanvalkoista pitkittäisjuovaa selässä ovat hyvä tunnusmerkki.
- 3
Lento
Lennossa nopea, siksak-liike ja kuuluvainen "meekerrus" soidinlennossa ovat erehtymättömiä.
- 4
Ääni
Erityisesti koiraan soidinlennossa tuottama "meekerrus"-ääni on ominainen ja auttaa lajin tunnistamisessa.
- 5
Väritys
Erinomainen maastoutumista auttava, ruskeankirjava höyhenpuku hämäävaikeasti, joten tarkkaile piilottelevaa käyttäytymistä.
Elinympäristö ja levinneisyys
- Biomit
- Metsätundra, tundra, taiga, lauhkean vyöhykkeen kosteikot.
- Levinneisyys
- Lisääntyy Euroopassa ja Aasiassa aina Länsi-Siperiaan asti sekä Pohjois-Amerikassa. Talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa, Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.
- Korkeusvyöhyke
- Merien rannikoista aina korkealle vuoristoon asti, kunhan sopiva kostea elinympäristö löytyy.
- Suositut ympäristöt
- Niityt, suot, kosteikot, tulvaniityt, jokivarret ja muut kosteat avoimet ympäristöt, joissa on matalaa kasvillisuutta ja pehmeää mutapohjaa ravinnon etsintää varten.
Käyttäytyminen
- Aktiivisuusaika
- Pääasiassa aktiivinen päiväsaikaan, mutta voi ruokailla myös hämärässä tai jopa yölläkin.
- Ruokailutavat
- Taivaanvuohi etsii ravintoa mutaisesta maasta tai matalasta vedestä työntämällä pitkän nokkansa maahan. Se on taitava kaivaja ja löytää ravintoa myös syvästä mutakerroksesta.
- Sosiaalinen käyttäytyminen
- Lisääntymisaikana reviirilintu, muutoin voi muodostaa pieniä parvia muutolla ja talvehtimisalueilla.
- Lentotapa
- Lento on nopeaa ja kiemurtelevaa. Erityisesti häirittäessä taivaanvuohi nousee lentoon siksak-kuviolla, mikä vaikeuttaa sen saalistamista. Soidinlento on joidenkin pyörteinen ja korkealla suoritettu. Soidinlennossa koiras syöksyy ilmasta alaspäin, jolloin ulommaiset pyrstösulat tuottavat "meekerrus"-äänen.
- Muutto
- Muuttolintu. Muuttaa syyskuusta marraskuuhun ja palaa huhtikuusta toukokuuhun. Yksittäisiä taliintuja ja jäänteisiä talvehtijoita tavataan toisinaan Euroopassa.
- Reviiri
- Koiraat perustavat reviirejä lisääntymisaikana ja puolustavat niitä aggressiivisesti soidinlennoin ja kutsuin. Naaraat voivat myös puolustaa pesäaluetta.
Laulu ja äänet
- Laulu
- Soidinääni on erottuva ja kuuluva "meekerrus"-ääni, jota koiras tuottaa ulommilla pyrstösulatollaan syöksyessään ilmassa. Se on tyypillisesti rullaava, jylisevä ja muistuttaa hanhen tai vuohen ääntä, mistä nimikin tulee. Se kuuluu usein kaukana.
- Kutsuhuuto
- Karkea, nasaali, kaksiosainen "tsee-ka" tai "skäp" lennossa. Maasta kuuluu usein hiljaisempi ja pehmeämpi varoitusääni.
- Milloin ääntelee
- Soidinääntä kuullaan pääasiassa keväällä ja kesällä lisääntymiskaudella, usein hämärän aikaan ja yöllä. Kutsuääniä voi kuulla ympäri vuoden.
Lisääntyminen
- Pesimäkausi
- Huhtikuusta heinäkuuhun.
- Pesimätavat
- Pesii maassa tiheän kasvillisuuden suojassa, usein kostealla tai märällä alueella. Pesä on syvennys maassa, vuorattu heiniellä ja muilla kasvinosilla.
- Pesyekoko
- Tyypillisesti 4 munaa.
- Munan kuvaus
- Munii tavallisesti 4 päärynänmuotoista munaa. Munat ovat oliivinvihreitä tai ruskeankeltaisia, tummanruskein tai mustin täplin ja pilkuin.
- Hautoma-aika
- 18-21 päivää. Pääasiassa naaras hautoo.
- Lentoonlähtöaika
- Poikaset ovat pesäpakoisia ja jättävät pesän pian kuoriutumisen jälkeen. Ne saavat lentokyvyn noin 19-20 päivän ikäisinä.
- Vanhempien hoito
- Pääasiassa naaras huolehtii poikasista. Koiraat voivat suorittaa toisen poikueen haudonnan toisen naaraan kanssa useammipesintäisissä alueissa.
Missä löytää
Suot
Erityisesti turvesuot, luonnontilaiset suot ja kosteat korpimetsät.
Kosteat niityt
Alavat, vesien lähellä sijaitsevat kosteat ruohoalueet.
Järvien ja jokien rannat
Matalakasvuiset, mutaiset rannat ja tulvaniityt.
Ojitusalueet ja pellonreunat
Voivat esiintyä myös ihmisen muokkaamissa kosteissa ympäristöissä.
Maastovinkit
- Kuuntele tarkkaan. Taivaanvuohi on usein helpompi kuulla kuin nähdä. Sen ominainen soidinlennon "meekerrus"-ääni paljastaa sen läsnäolon.
- Tarkkaile ilta- ja aamuhämärässä. Soidinlento on aktiivisinta juuri näinä aikoina. Joskus myös myöhään yöllä.
- Etsi kosteilta alueilta. Keskity sellaisille alueille, joissa on avoimia kosteikkoja, soita tai niittyjä.
- Ole kärsivällinen. Taivaanvuohi on erinomaisesti naamioitunut ja pysyy piilossa tiheässä kasvillisuudessa. Lähesty varovaisesti ja anna linnun tuntea olonsa turvalliseksi.
- Käytä kiikareita. Maassa piilottelevan linnun yksityiskohtien näkeminen vaatii usein hyvät kiikarit.
Samankaltaiset lajit
Jänkäsirriäinen
Lymnocryptes minimus
Jänkäsirriäinen on huomattavasti pienempi (n. 18-20 cm), sillä ei ole kellanvalkoisia pitkittäisjuovia selässä ja sen nokka on lyhyempi ja ohuempi. Päälaella puuttuu keskijuova. Lennossa ei tuota "meekerrus"-ääntä.
Isovesipääsky (joskus Gallinago media)
Gallinago media
Isovesipääsky on kookkaampi (27-30 cm) ja tukevampi. Sillä on leveämpi ja pidempi siipi, ja lennossa näkyy selvemmin valkoinen siiven takareuna. Sen peräpää on valkoisempi kuin taivaanvuohella ja lennossa se nousee tasaisemmin, ilman taivaanvuohelle tyypillistä siksak-lentoa. Harjoittaa soidinääntä ilman "meekerrystä".
Nopeat faktat
- Tuntomerkki:
- Soidinlennon "meekerrus"-ääni.
- Ravinto:
- Selkärangattomat mutapohjasta.
- Lisääntyminen:
- Pesii maassa, 4 munaa.
- Elinympäristö:
- Suot ja kosteikot.
- Muutto:
- Muuttaa Etelä-Eurooppaan ja Afrikkaan.
- Suojelustatus:
- Elinvoimainen, mutta taantunut monin paikoin.
Kiinnostavia faktoja
- Taivaanvuohi sai suomenkielisen nimensä sen soidinlennon "meekerrus"-äänestä, joka muistuttaa vuohen määkimistä.
- Lintujen joukossa on vain harvoja lajeja, jotka tuottavat ääntä muilla kuin äänielimillään (syiinrinksi). Taivaanvuohi on yksi näistä harvinaisuuksista, käyttäen pyrstösulkiaan.
- Sen silmät sijaitsevat pään sivuilla, mikä antaa sille lähes 360 asteen näkökentän ja auttaa havaitsemaan saalistajia myös sen ruokaillessa nokka maassa.
- Taivaanvuohen nokan kärjessä on joustava ja tuntoherkkä alue, jonka avulla se voi tuntea ja napata saaliita mutapohjasta avaamatta koko nokkaansa.
Tieteellinen luokitus
- Kunta
- Animalia
- Pääjakso
- Chordata
- Luokka
- Aves
- Lahko
- Charadriiformes
- Heimo
- Scolopacidae
- Suku
- Gallinago
- Laji
- Gallinago gallinago
Tutustu lajiin Taivaanvuohi
Tunnista lintuja missä tahansa
Ilmainen iOS:lle, Androidille ja verkkoon. Tunnistus valokuvasta ja äänestä, täysi lajitietokanta ja oma havaintoluettelosi.
