Merilokki

Yleistä

Merilokki on suurin lokkilaji, joka tunnetaan voimakkaasta ja aggressiivisesta käytöksestään. Se on yleinen Pohjois-Atlantin rannikoilla ja sisävesillä, ja se on opportunistinen saalistaja ja raadonsyöjä. Sen suuri koko ja tumma selkä erottavat sen muista lokkilajeista.

Koko ja elinikä

Pituus

64-78 cm

Siipien kärkiväli

150-170 cm

Paino

1.3-2.3 kg (koiras), 0.75-1.9 kg (naaras)

Elinikä

Keskimäärin 10-15 vuotta, pisin tunnettu yli 27 vuotta

Ravinto

Kaikkiruokainen; kalat, linnut (munat ja poikaset), pikkunisäkkäät, selkärangattomat, raadot, jätteet

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku

Aikuisella linnulla on kiiltävän musta selkä ja siipien yläpinta, valkoinen pää, kaula, vatsa ja pyrstö. Siivenkärjet ovat mustat, ja niissä on pienet valkoiset täplät. Nuorilla linnuilla on monimutkainen ruskeankirjava höyhenpuku, joka vaalenee vähitellen useiden vuosien aikana.

Nokan muoto

Vankka, keltainen nokka, jossa on punainen täplä alanokan kärjessä. Nuorilla linnuilla nokka on tummempi, usein mustakärkinen.

Silmien väri

Vaaleankeltaiset silmät, joita ympäröi punainen silmärengas aikuisilla. Nuorilla linnuilla silmät ovat tummemmat.

Jalkojen väri

Vaaleanpunaiset jalat

Erottavat tuntomerkit

Suuri koko, tumma selkä, vaaleanpunaiset jalat ja vankka keltainen nokka punaisella täplällä. Lentäessä näkyy leveät siivet ja suhteellisen lyhyt pyrstö.

Nuoren linnun ulkonäkö

Nuoret merilokit ovat tummanruskeankirjavia, ja niillä on vaaleampi vatsa. Nokka on tumma ja jalat harmahtavat. Höyhenpuku muuttuu vähitellen aikuisen väritykseen 3-4 vuoden aikana. Ensimmäisen talven linnuilla on tumma, suomumainen selkä ja vaalea, viiruinen vatsa. Toisen talven linnuilla selkä alkaa tummua ja vatsa vaaleta.

Kausimuutokset

Aikuisilla merilokeilla ei ole merkittäviä kausittaisia höyhenpuvun muutoksia. Pesimäkaudella pää ja kaula voivat olla puhtaamman valkoiset, kun taas talvella niissä voi olla heikkoa harmaata viirutusta.

Sukupuolierot

Sukupuolet ovat ulkonäöltään samanlaisia, mutta koiraat ovat yleensä hieman suurempia ja painavampia kuin naaraat.

Tunnistus

1. 1

   Koko

   Merilokki on suurin lokkilaji, huomattavasti suurempi kuin harmaalokki tai selkälokki. Sen massiivinen olemus on usein ensimmäinen tunnistusmerkki.

2. 2

   Selän väri

   Aikuisilla linnuilla selkä ja siipien yläpinta ovat kiiltävän mustat, mikä erottaa sen harmaalokista (vaaleanharmaa) ja useimmista selkälokin alalajeista (tummanharmaa/musta, mutta ei yhtä kiiltävä).

3. 3

   Jalkojen väri

   Vaaleanpunaiset jalat ovat hyvä tunnistusmerkki, sillä useimmilla muilla suurilla lokeilla on keltaiset jalat.

4. 4

   Nokka

   Vankka, keltainen nokka, jossa on selkeä punainen täplä alanokan kärjessä. Nokka on suhteessa suurempi kuin muilla lokeilla.

5. 5

   Ääni

   Syvät, kumeat ja voimakkaat "kau-kau-kau"-huudot ovat tyypillisiä ja matalampia kuin harmaalokin äänet.

6. 6

   Nuoret linnut

   Nuoret merilokit ovat erittäin tummanruskeankirjavia, ja niillä on tumma nokka ja harmahtavat jalat. Ne ovat kuitenkin jo nuorina huomattavan suuria ja vankkarakenteisia.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit

Rannikkoalueet, saaret, kallioiset rannat, suuret järvet, jokisuistot, avomeri, satamat, kaatopaikat

Levinneisyys

Pohjois-Atlantin rannikkoalueet Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Euroopassa levinneisyysalue ulottuu Portugalista ja Ranskasta Pohjoismaihin ja Venäjän luoteisosiin. Pohjois-Amerikassa Kanadan itärannikolta Yhdysvaltojen koillisosiin.

Korkeusvyöhyke

Pääasiassa merenpinnan tasosta mataliin korkeuksiin rannikkoalueilla. Sisämaassa harvemmin, mutta voi esiintyä suurten vesistöjen äärellä.

Suositut ympäristöt

Kallioiset saaret ja luodot pesimäpaikkoina, avoimet rannat, satamat ja kalasatamat ruokailualueina. Myös kaatopaikat ja jätevedenpuhdistamot ovat tärkeitä ruokailupaikkoja.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika

Pääasiassa päiväaktiivinen, mutta voi ruokailla myös hämärässä tai jopa yöllä, erityisesti kuunvalossa tai keinovalossa.

Ruokailutavat

Merilokki on opportunistinen saalistaja ja raadonsyöjä. Se syö kaloja, äyriäisiä, nilviäisiä, hyönteisiä, lintujen munia ja poikasia (jopa muiden lokkien), pikkunisäkkäitä, raatoja ja ihmisen jätteitä. Se voi myös ryöstää ruokaa muilta linnuilta. Se saalistaa usein vedestä syöksymällä tai uimalla, mutta myös maalta.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Pesimäkaudella pesii usein löyhissä yhdyskunnissa, mutta voi pesiä myös yksittäin. Pesimäajan ulkopuolella kerääntyy usein suuriin parviin ruokailupaikoille, kuten kalasatamiin ja kaatopaikoille. Voi olla aggressiivinen muita lintuja kohtaan, erityisesti ruokailupaikoilla ja pesimäalueilla.

Lentotapa

Voimakas ja suora lento, usein syvillä siiveniskuilla. Liitää taitavasti tuulessa. Voi lentää korkealla tai matalalla vedenpinnan yläpuolella. Lentää usein yksin tai pienissä ryhmissä.

Muutto

Osittain muuttolintu. Pohjoisimmat populaatiot muuttavat talveksi etelämmäksi, kun taas eteläisemmät populaatiot ovat paikkalintuja. Nuoret linnut vaeltavat laajemmalle kuin aikuiset. Suomessa osa kannasta talvehtii, osa muuttaa Itämeren eteläosiin tai Pohjanmerelle.

Reviiri

Pesimäkaudella erittäin territoriaalinen pesäpaikkansa suhteen. Puolustaa pesäänsä aggressiivisesti tunkeilijoita, kuten muita lokkeja ja petolintuja, vastaan.

Lisääntyminen

Pesimäkausi

Huhtikuusta heinäkuuhun, riippuen maantieteellisestä sijainnista.

Pesimätavat

Pesii yleensä kallioisilla saarilla, luodoilla tai rannikon jyrkänteillä. Pesä on usein suuri, kasvillisuudesta, sammalesta, ruohoista ja höyhenistä rakennettu keko, joka sijaitsee maassa tai matalalla kallionkolossa. Voi pesiä myös rakennusten katoilla tai muissa ihmisen rakentamissa rakenteissa.

Pesyekoko

Yleensä 2-3 munaa, harvoin 1 tai 4.

Munan kuvaus

Munat ovat oliivinvihreitä tai ruskehtavia, tummin täplin ja pilkuin. Koko on noin 7,5 x 5,5 cm.

Hautoma-aika

27-29 päivää. Molemmat vanhemmat hautovat.

Lentoonlähtöaika

Poikaset ovat lentokykyisiä noin 45-50 päivän ikäisinä, mutta ovat riippuvaisia vanhemmistaan vielä useita viikkoja lentokyvyn saavuttamisen jälkeen.

Vanhempien hoito

Molempien vanhempien hoitavat poikasia. Ne tuovat ruokaa ja puolustavat pesää aggressiivisesti. Poikaset ovat pesäpakoisia ja jättävät pesän pian kuoriutumisen jälkeen, mutta pysyvät pesäalueella vanhempien hoivissa.

Missä löytää

Maastovinkit

1. Etsi suurinta lokkia. Merilokki on selvästi suurempi kuin muut lokit, joten etsi joukosta sitä kaikkein kookkainta yksilöä.
2. Kiinnitä huomiota selän väriin. Aikuisen linnun kiiltävän musta selkä on erehtymätön tunnusmerkki.
3. Tarkkaile jalkojen väriä. Vaaleanpunaiset jalat ovat hyvä erottava tekijä muihin suuriin lokeihin verrattuna.
4. Kuuntele ääntä. Merilokin syvät ja kumeat huudot ovat tunnusomaisia ja auttavat tunnistuksessa.
5. Tarkkaile käyttäytymistä. Merilokki on usein aggressiivinen ja hallitseva muihin lintuihin nähden, mikä voi auttaa sen tunnistamisessa.

Samankaltaiset lajit

Nopeat faktat

Koko:

Suurin lokkilaji

Selän väri:

Kiiltävän musta (aikuisilla)

Jalkojen väri:

Vaaleanpunaiset

Nokka:

Vankka, keltainen, punaisella täplällä

Ravinto:

Kaikkiruokainen saalistaja ja raadonsyöjä

Elinympäristö:

Pääasiassa rannikkoalueet

Ääni:

Syvä, kumea "kau-kau-kau"

Kiinnostavia faktoja

• Merilokki on tunnettu aggressiivisuudestaan ja se voi saalistaa jopa muita lintuja, kuten sorsia ja lokinpoikasia.
• Se on erittäin opportunistinen ja hyödyntää tehokkaasti ihmisen tarjoamia ravinnonlähteitä, kuten kalajätteitä ja kaatopaikkojen antimia.
• Merilokki voi elää yli 20-vuotiaaksi, mikä on pitkä ikä linnulle.
• Sen tieteellinen nimi Larus marinus tarkoittaa kirjaimellisesti 'merilokki', mikä kuvaa hyvin sen elinympäristöä.

Tieteellinen luokitus

Kunta

Animalia

Pääjakso

Chordata

Luokka

Aves

Lahko

Charadriiformes

Heimo

Laridae

Suku

Larus

Laji

Larus marinus

Tutustu lajiin Merilokki