Birdby LogoBirdby
Merilokki (Larus marinus)

Merilokki

Elinvoimainen (Least Concern)

Larus marinus

Näitkö linnun? Tunnista se heti Birdby-sovelluksella

Avaa sovellus

Yleistä

Merilokki on suurin lokkilaji, joka tunnetaan voimakkaasta ja aggressiivisesta käytöksestään. Se on yleinen Pohjois-Atlantin rannikoilla ja sisävesillä, ja se on opportunistinen saalistaja ja raadonsyöjä. Sen suuri koko ja tumma selkä erottavat sen muista lokkilajeista.

Koko ja elinikä

Pituus
64-78 cm
Siipien kärkiväli
150-170 cm
Paino
1.3-2.3 kg (koiras), 0.75-1.9 kg (naaras)
Elinikä
Keskimäärin 10-15 vuotta, pisin tunnettu yli 27 vuotta
Ravinto
Kaikkiruokainen; kalat, linnut (munat ja poikaset), pikkunisäkkäät, selkärangattomat, raadot, jätteet

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku
Aikuisella linnulla on kiiltävän musta selkä ja siipien yläpinta, valkoinen pää, kaula, vatsa ja pyrstö. Siivenkärjet ovat mustat, ja niissä on pienet valkoiset täplät. Nuorilla linnuilla on monimutkainen ruskeankirjava höyhenpuku, joka vaalenee vähitellen useiden vuosien aikana.
Nokan muoto
Vankka, keltainen nokka, jossa on punainen täplä alanokan kärjessä. Nuorilla linnuilla nokka on tummempi, usein mustakärkinen.
Silmien väri
Vaaleankeltaiset silmät, joita ympäröi punainen silmärengas aikuisilla. Nuorilla linnuilla silmät ovat tummemmat.
Jalkojen väri
Vaaleanpunaiset jalat
Erottavat tuntomerkit
Suuri koko, tumma selkä, vaaleanpunaiset jalat ja vankka keltainen nokka punaisella täplällä. Lentäessä näkyy leveät siivet ja suhteellisen lyhyt pyrstö.
Nuoren linnun ulkonäkö
Nuoret merilokit ovat tummanruskeankirjavia, ja niillä on vaaleampi vatsa. Nokka on tumma ja jalat harmahtavat. Höyhenpuku muuttuu vähitellen aikuisen väritykseen 3-4 vuoden aikana. Ensimmäisen talven linnuilla on tumma, suomumainen selkä ja vaalea, viiruinen vatsa. Toisen talven linnuilla selkä alkaa tummua ja vatsa vaaleta.
Kausimuutokset
Aikuisilla merilokeilla ei ole merkittäviä kausittaisia höyhenpuvun muutoksia. Pesimäkaudella pää ja kaula voivat olla puhtaamman valkoiset, kun taas talvella niissä voi olla heikkoa harmaata viirutusta.
Sukupuolierot
Sukupuolet ovat ulkonäöltään samanlaisia, mutta koiraat ovat yleensä hieman suurempia ja painavampia kuin naaraat.

Tunnistus

  1. 1

    Koko

    Merilokki on suurin lokkilaji, huomattavasti suurempi kuin harmaalokki tai selkälokki. Sen massiivinen olemus on usein ensimmäinen tunnistusmerkki.

  2. 2

    Selän väri

    Aikuisilla linnuilla selkä ja siipien yläpinta ovat kiiltävän mustat, mikä erottaa sen harmaalokista (vaaleanharmaa) ja useimmista selkälokin alalajeista (tummanharmaa/musta, mutta ei yhtä kiiltävä).

  3. 3

    Jalkojen väri

    Vaaleanpunaiset jalat ovat hyvä tunnistusmerkki, sillä useimmilla muilla suurilla lokeilla on keltaiset jalat.

  4. 4

    Nokka

    Vankka, keltainen nokka, jossa on selkeä punainen täplä alanokan kärjessä. Nokka on suhteessa suurempi kuin muilla lokeilla.

  5. 5

    Ääni

    Syvät, kumeat ja voimakkaat "kau-kau-kau"-huudot ovat tyypillisiä ja matalampia kuin harmaalokin äänet.

  6. 6

    Nuoret linnut

    Nuoret merilokit ovat erittäin tummanruskeankirjavia, ja niillä on tumma nokka ja harmahtavat jalat. Ne ovat kuitenkin jo nuorina huomattavan suuria ja vankkarakenteisia.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit
Rannikkoalueet, saaret, kallioiset rannat, suuret järvet, jokisuistot, avomeri, satamat, kaatopaikat
Levinneisyys
Pohjois-Atlantin rannikkoalueet Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Euroopassa levinneisyysalue ulottuu Portugalista ja Ranskasta Pohjoismaihin ja Venäjän luoteisosiin. Pohjois-Amerikassa Kanadan itärannikolta Yhdysvaltojen koillisosiin.
Korkeusvyöhyke
Pääasiassa merenpinnan tasosta mataliin korkeuksiin rannikkoalueilla. Sisämaassa harvemmin, mutta voi esiintyä suurten vesistöjen äärellä.
Suositut ympäristöt
Kallioiset saaret ja luodot pesimäpaikkoina, avoimet rannat, satamat ja kalasatamat ruokailualueina. Myös kaatopaikat ja jätevedenpuhdistamot ovat tärkeitä ruokailupaikkoja.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika
Pääasiassa päiväaktiivinen, mutta voi ruokailla myös hämärässä tai jopa yöllä, erityisesti kuunvalossa tai keinovalossa.
Ruokailutavat
Merilokki on opportunistinen saalistaja ja raadonsyöjä. Se syö kaloja, äyriäisiä, nilviäisiä, hyönteisiä, lintujen munia ja poikasia (jopa muiden lokkien), pikkunisäkkäitä, raatoja ja ihmisen jätteitä. Se voi myös ryöstää ruokaa muilta linnuilta. Se saalistaa usein vedestä syöksymällä tai uimalla, mutta myös maalta.
Sosiaalinen käyttäytyminen
Pesimäkaudella pesii usein löyhissä yhdyskunnissa, mutta voi pesiä myös yksittäin. Pesimäajan ulkopuolella kerääntyy usein suuriin parviin ruokailupaikoille, kuten kalasatamiin ja kaatopaikoille. Voi olla aggressiivinen muita lintuja kohtaan, erityisesti ruokailupaikoilla ja pesimäalueilla.
Lentotapa
Voimakas ja suora lento, usein syvillä siiveniskuilla. Liitää taitavasti tuulessa. Voi lentää korkealla tai matalalla vedenpinnan yläpuolella. Lentää usein yksin tai pienissä ryhmissä.
Muutto
Osittain muuttolintu. Pohjoisimmat populaatiot muuttavat talveksi etelämmäksi, kun taas eteläisemmät populaatiot ovat paikkalintuja. Nuoret linnut vaeltavat laajemmalle kuin aikuiset. Suomessa osa kannasta talvehtii, osa muuttaa Itämeren eteläosiin tai Pohjanmerelle.
Reviiri
Pesimäkaudella erittäin territoriaalinen pesäpaikkansa suhteen. Puolustaa pesäänsä aggressiivisesti tunkeilijoita, kuten muita lokkeja ja petolintuja, vastaan.

Laulu ja äänet

Laulu
Merilokilla ei ole varsinaista laulua. Sen äänimaailma koostuu erilaisista kutsuhuudoista ja varoituksista.
Kutsuhuuto
Tyypillinen kutsu on syvä, kumea ja voimakas "kau-kau-kau" tai "ga-ga-ga", joka on matalampi ja karkeampi kuin harmaalokin. Varoitushuuto on terävä ja räikeä "kjaah" tai "krah". Myös matalia, kurkkuääniä ja naukumisia voi kuulla. Äänet ovat usein aggressiivisia ja hallitsevia.
Milloin ääntelee
Ääntelee ympäri vuoden, mutta erityisesti pesimäkaudella ja ruokailupaikoilla, joissa on kilpailua resursseista.

Lisääntyminen

Pesimäkausi
Huhtikuusta heinäkuuhun, riippuen maantieteellisestä sijainnista.
Pesimätavat
Pesii yleensä kallioisilla saarilla, luodoilla tai rannikon jyrkänteillä. Pesä on usein suuri, kasvillisuudesta, sammalesta, ruohoista ja höyhenistä rakennettu keko, joka sijaitsee maassa tai matalalla kallionkolossa. Voi pesiä myös rakennusten katoilla tai muissa ihmisen rakentamissa rakenteissa.
Pesyekoko
Yleensä 2-3 munaa, harvoin 1 tai 4.
Munan kuvaus
Munat ovat oliivinvihreitä tai ruskehtavia, tummin täplin ja pilkuin. Koko on noin 7,5 x 5,5 cm.
Hautoma-aika
27-29 päivää. Molemmat vanhemmat hautovat.
Lentoonlähtöaika
Poikaset ovat lentokykyisiä noin 45-50 päivän ikäisinä, mutta ovat riippuvaisia vanhemmistaan vielä useita viikkoja lentokyvyn saavuttamisen jälkeen.
Vanhempien hoito
Molempien vanhempien hoitavat poikasia. Ne tuovat ruokaa ja puolustavat pesää aggressiivisesti. Poikaset ovat pesäpakoisia ja jättävät pesän pian kuoriutumisen jälkeen, mutta pysyvät pesäalueella vanhempien hoivissa.

Missä löytää

Rannikkoalueet

Kallioiset rannat, saaret ja luodot ovat tyypillisiä pesimäpaikkoja. Merilokkeja voi nähdä myös hiekkarannoilla ja lahdilla.

Satamat ja kalasatamat

Nämä ovat erinomaisia paikkoja nähdä merilokkeja ruokailemassa kalajätteillä ja muilla tähteillä.

Kaatopaikat ja jätevedenpuhdistamot

Merilokit ovat opportunistisia ja hyödyntävät ihmisen tarjoamia ravinnonlähteitä. Suuret parvet voivat kerääntyä näille alueille.

Suuret sisävesistöt

Vaikka merilokki on pääasiassa rannikkolintu, sitä voi tavata myös suurten järvien ja jokien varsilla, erityisesti muuttoaikoina tai talvella.

Maastovinkit

  1. Etsi suurinta lokkia. Merilokki on selvästi suurempi kuin muut lokit, joten etsi joukosta sitä kaikkein kookkainta yksilöä.
  2. Kiinnitä huomiota selän väriin. Aikuisen linnun kiiltävän musta selkä on erehtymätön tunnusmerkki.
  3. Tarkkaile jalkojen väriä. Vaaleanpunaiset jalat ovat hyvä erottava tekijä muihin suuriin lokeihin verrattuna.
  4. Kuuntele ääntä. Merilokin syvät ja kumeat huudot ovat tunnusomaisia ja auttavat tunnistuksessa.
  5. Tarkkaile käyttäytymistä. Merilokki on usein aggressiivinen ja hallitseva muihin lintuihin nähden, mikä voi auttaa sen tunnistamisessa.

Samankaltaiset lajit

Harmaalokki

Larus argentatus

Merilokki on huomattavasti suurempi ja vankkarakenteisempi kuin harmaalokki. Merilokin selkä on kiiltävän musta, kun taas harmaalokin selkä on vaaleanharmaa. Merilokin jalat ovat vaaleanpunaiset, harmaalokin jalat ovat yleensä keltaiset (joskus vaaleanpunaiset). Merilokin nokka on massiivisempi ja siinä on selkeämpi punainen täplä.

Selkälokki

Larus fuscus

Merilokki on selkälokkia suurempi ja vankempi. Selkälokin selkä on tummanharmaa tai musta (alalajista riippuen), mutta ei yhtä kiiltävän musta kuin merilokilla. Selkälokin jalat ovat keltaiset, kun taas merilokin jalat ovat vaaleanpunaiset. Selkälokin nokka on ohuempi ja siinä on usein vähemmän selkeä punainen täplä.

Nopeat faktat

Koko:
Suurin lokkilaji
Selän väri:
Kiiltävän musta (aikuisilla)
Jalkojen väri:
Vaaleanpunaiset
Nokka:
Vankka, keltainen, punaisella täplällä
Ravinto:
Kaikkiruokainen saalistaja ja raadonsyöjä
Elinympäristö:
Pääasiassa rannikkoalueet
Ääni:
Syvä, kumea "kau-kau-kau"

Kiinnostavia faktoja

  • Merilokki on tunnettu aggressiivisuudestaan ja se voi saalistaa jopa muita lintuja, kuten sorsia ja lokinpoikasia.
  • Se on erittäin opportunistinen ja hyödyntää tehokkaasti ihmisen tarjoamia ravinnonlähteitä, kuten kalajätteitä ja kaatopaikkojen antimia.
  • Merilokki voi elää yli 20-vuotiaaksi, mikä on pitkä ikä linnulle.
  • Sen tieteellinen nimi Larus marinus tarkoittaa kirjaimellisesti 'merilokki', mikä kuvaa hyvin sen elinympäristöä.

Tieteellinen luokitus

Kunta
Animalia
Pääjakso
Chordata
Luokka
Aves
Lahko
Charadriiformes
Heimo
Laridae
Suku
Larus
Laji
Larus marinus

Tutustu lajiin Merilokki

Tunnista lintuja missä tahansa

Ilmainen iOS:lle, Androidille ja verkkoon. Tunnistus valokuvasta ja äänestä, täysi lajitietokanta ja oma havaintoluettelosi.

Avaa sovelluksessa