Aalto-undulaatti

Yleistä

Aalto-undulaatti on pieni, pitkäpyrstöinen papukaijalaji, joka on kotoisin Australiasta. Se on tunnettu kirkkaasta värityksestään ja sosiaalisesta luonteestaan. Luonnonvaraiset undulaatit ovat yleensä vihreitä ja keltaisia, mutta lemmikkimuodoissa esiintyy laaja kirjo erilaisia värimuunnoksia. Ne ovat erittäin sopeutuvaisia ja elävät suurissa parvissa. Laji on yksi maailman suosituimmista lemmikkilinnuista.

Koko ja elinikä

Pituus

18-20 cm (pyrstö mukaan lukien)

Siipien kärkiväli

29-32 cm

Paino

25-40 g

Elinikä

Luonnossa 3-6 vuotta, vankeudessa jopa 15-20 vuotta

Ravinto

Siementen syöjä (granivori)

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku

Luonnonvaraisilla undulaateilla on kirkkaanvihreä vartalo, keltainen pää ja musta aaltokuviointi niskassa, selässä ja siivissä. Poskissa on violetit laikut ja kurkussa kolme mustaa täplää kummallakin puolella. Vatsa on vaaleanvihreä. Pyrstö on sinertävän musta. Lemmikkimuodoissa esiintyy lukuisia värimuunnoksia, kuten sinisiä, keltaisia, valkoisia ja harmaita.

Nokan muoto

Pieni, lyhyt ja koukkumainen, vaaleanharmaa tai kellertävä. Ylänokka on pidempi ja kaartuu alaspäin alalokan yli.

Silmien väri

Mustat silmät, joita ympäröi valkoinen iiris aikuisilla linnuilla. Nuorilla linnuilla iiris on tumma.

Jalkojen väri

Harmahtavan siniset tai vaaleanpunertavat jalat, joissa on zygodaktyylinen varvasjärjestys (kaksi varvasta eteenpäin, kaksi taaksepäin).

Erottavat tuntomerkit

Tunnusomainen aaltokuviointi niskassa ja selässä, kirkkaat värit, pitkä pyrstö ja pieni koko. Koiraan ja naaraan erottaa nokan tyven vahanahan väristä.

Nuoren linnun ulkonäkö

Nuorilla undulaateilla on himmeämpi väritys, aaltokuviointi ulottuu otsaan asti (aikuisilla otsa on keltainen), ja niiden silmissä ei ole vielä kehittynyttä valkoista iiristä. Vahanahka on usein vaaleanpunertava tai vaaleanvioletti. Pyrstö on lyhyempi kuin aikuisilla.

Kausimuutokset

Ei merkittäviä kausittaisia höyhenpuvun muutoksia. Vahanahan väri voi muuttua hieman lisääntymiskauden mukaan, erityisesti naarailla.

Sukupuolierot

Aikuisilla linnuilla sukupuolet erotetaan vahanahan (nokantyven yläpuolisen alueen) värin perusteella: koirailla se on yleensä kirkkaan sininen (lisääntymisaikana intensiivisempi), kun taas naarailla se on vaaleanruskea, beigenvärinen tai vaaleansininen, muuttuen ruskeaksi lisääntymisaikana. Nuorilla linnuilla vahanahka on usein vaaleanpunertava tai vaaleanvioletti sukupuolesta riippumatta.

Tunnistus

1. 1

   Koko ja muoto

   Pieni, hoikka papukaija, jolla on pitkä, kapeneva pyrstö. Pää on suhteellisen suuri vartaloon nähden.

2. 2

   Väritys

   Luonnonvaraisilla linnuilla kirkkaanvihreä vartalo, keltainen pää ja musta aaltokuviointi niskassa ja selässä. Violetit poskilaikut ja mustat kurkkutäplät ovat tunnusomaisia.

3. 3

   Lento

   Nopea, suora ja aaltoileva lento. Lentää usein suurissa, tiiviissä parvissa.

4. 4

   Ääni

   Jatkuva viserrys, sirkutus ja terävät kutsuäänet. Erittäin äänekäs parvissa.

5. 5

   Vahanahan väri (sukupuolen määritys)

   Aikuisilla koirailla kirkkaan sininen vahanahka, naarailla vaaleanruskea tai beigenvärinen (lisääntymisaikana tummempi ruskea). Nuorilla linnuilla vaaleanpunertava/violetti.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit

Kuivat ja puolikuivat alueet, kuten ruohoarot, pensaikot, avoimet metsämaat ja savannit. Välttää tiheitä metsiä ja rannikkoalueita.

Levinneisyys

Koko Australian sisämaa, erityisesti kuivat ja puolikuivat alueet. Ei esiinny Tasmanian saarella. Villiintyneitä populaatioita on havaittu joillakin alueilla maailmassa, mutta ne eivät ole yleisiä.

Korkeusvyöhyke

Pääasiassa alangoilla, mutta voi esiintyä myös hieman korkeammilla alueilla, kunhan sopivaa kasvillisuutta ja vettä on saatavilla.

Suositut ympäristöt

Avoimet eukalyptusmetsät, akasiapensaat, ruohotasangot ja viljelysmaiden reunat. Vedenlähteiden läheisyys on kriittistä.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika

Päiväaktiivinen (diurnaali). Aktiivisimmillaan aamuisin ja myöhään iltapäivällä, lepäävät kuumimman keskipäivän ajan.

Ruokailutavat

Syö pääasiassa ruohojen ja muiden kasvien siemeniä, erityisesti kypsiä tai puolikypsiä siemeniä. Ne voivat myös syödä lehtiä, silmuja ja joskus hyönteisiä. Ne ruokailevat maassa tai matalissa pensaissa suurissa parvissa.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Erittäin sosiaalinen laji, joka elää suurissa, jopa tuhansien yksilöiden parvissa. Parvet liikkuvat jatkuvasti etsiessään ruokaa ja vettä. Ne ovat äänekkäitä ja kommunikoivat keskenään jatkuvasti.

Lentotapa

Nopea, suora ja aaltoileva lento. Parvet lentävät usein tiiviissä muodostelmassa. Ne ovat taitavia lentäjiä ja voivat lentää pitkiä matkoja etsiessään vettä ja ruokaa.

Muutto

Nomadinen. Ne eivät tee säännöllisiä muuttoja, vaan liikkuvat paikasta toiseen sateiden ja ruoan saatavuuden mukaan. Kuivina kausina ne voivat keskittyä vesistöjen ympärille.

Reviiri

Ei erityisen territoriaalinen pesimäkauden ulkopuolella. Pesimäkaudella parit puolustavat pesäkolonsa välitöntä ympäristöä, mutta eivät laajaa aluetta.

Lisääntyminen

Pesimäkausi

Lisääntyy yleensä sateiden jälkeen, kun ruokaa ja vettä on runsaasti saatavilla. Tämä voi tapahtua mihin aikaan vuodesta tahansa, mutta useimmiten keväällä ja syksyllä.

Pesimätavat

Pesii puunkoloissa, usein eukalyptuspuiden onkaloissa. Ne eivät rakenna varsinaista pesää, vaan munivat suoraan puun onkalon pohjalle. Pesivät usein löyhinä yhdyskuntina.

Pesyekoko

Yleensä 4-8 munaa, mutta voi olla jopa 12 munaa.

Munan kuvaus

Munat ovat valkoisia, pyöreitä tai soikeita, ja niiden koko on noin 1,8 x 1,4 cm.

Hautoma-aika

Noin 18-21 päivää. Vain naaras hautoo munia.

Lentoonlähtöaika

Poikaset jättävät pesän noin 30-35 päivän ikäisinä. Ne ovat riippuvaisia vanhemmistaan vielä muutaman viikon ajan pesästä lähdön jälkeen.

Vanhempien hoito

Naaras hautoo munat ja hoitaa poikasia aluksi yksin. Koiras ruokkii naarasta haudonnan aikana ja auttaa poikasten ruokinnassa niiden kuoriuduttua. Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten hoitoon.

Missä löytää

Maastovinkit

1. Etsi parvia. Undulaatit liikkuvat lähes aina suurissa parvissa. Etsi äänekkäitä, liikkuvia linturyhmiä.
2. Kuuntele ääntä. Niiden jatkuva viserrys ja sirkutus on usein ensimmäinen merkki niiden läsnäolosta.
3. Tarkkaile vedenlähteitä. Kuivina kausina undulaatit kokoontuvat juomaan vesistöjen äärelle, mikä tarjoaa hyvän tilaisuuden havainnointiin.
4. Käytä kiikareita. Pienen koon ja nopean liikkeen vuoksi kiikarit auttavat yksityiskohtien, kuten aaltokuvioinnin ja vahanahan värin, tunnistamisessa.

Samankaltaiset lajit

Nopeat faktat

Alkuperä:

Australia

Sosiaalisuus:

Erittäin sosiaalinen, elää suurissa parvissa

Ruokavalio:

Pääasiassa siemeniä

Lisääntyminen:

Pesii puunkoloissa sateiden jälkeen

Lemmikkilintu:

Yksi maailman suosituimmista lemmikkilinnuista

Kiinnostavia faktoja

• Undulaatin tieteellinen nimi 'Melopsittacus undulatus' tarkoittaa 'melodista aaltopapukaijaa', viitaten sen äänekkääseen viserrykseen ja aaltokuviointiin.
• Vaikka luonnonvaraiset undulaatit ovat vihreitä, lemmikkimuodoissa on yli 30 erilaista värimuunnosta, jotka ovat syntyneet valikoivan jalostuksen tuloksena.
• Undulaatit voivat oppia matkimaan ihmisen puhetta ja muita ääniä, mikä tekee niistä suosittuja lemmikkejä.
• Ne ovat erittäin sopeutuvaisia ja voivat selviytyä ankarissa Australian olosuhteissa liikkumalla jatkuvasti ruoan ja veden perässä.
• Undulaatit ovat ainoita papukaijalajeja, jotka pystyvät lisääntymään mihin aikaan vuodesta tahansa, kunhan olosuhteet (sade ja ruoka) ovat suotuisat.

Tieteellinen luokitus

Kunta

Animalia

Pääjakso

Chordata

Luokka

Aves

Lahko

Psittaciformes

Heimo

Psittaculidae

Suku

Melopsittacus

Laji

Melopsittacus undulatus

Tutustu lajiin Aalto-undulaatti