Birdby LogoBirdby
Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus)

Kuhankeittäjä

Elinvoimainen (Least Concern)

Oriolus oriolus

Näitkö linnun? Tunnista se heti Birdby-sovelluksella

Avaa sovellus

Yleistä

Kuhankeittäjä on keskikokoinen, kirkkaanvärinen varpuslintu, joka tunnetaan erityisesti koiraan kelta-mustasta höyhenpuvusta ja huilumaisesta laulustaan. Se on piilotteleva laji, joka viihtyy lehtimetsissä ja puistoissa. Kuhankeittäjä on muuttolintu, joka saapuu Eurooppaan pesimään Afrikan talvehtimisalueilta.

Koko ja elinikä

Pituus
22-25 cm
Siipien kärkiväli
44-47 cm
Paino
60-90 g
Elinikä
Noin 8 vuotta (pisimmillään jopa 10 vuotta)
Ravinto
Hyönteissyöjä (erityisesti toukat, kovakuoriaiset, perhoset), syö myös hedelmiä ja marjoja

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku
Koiraan höyhenpuku on erehtymättömän kirkkaankeltainen, siivet ja pyrstön keskiosa ovat mustat. Naaras ja nuoret linnut ovat vaatimattomamman värisiä, vihertävänkeltaisia tai oliivinvihreitä, alapuolelta vaaleampia ja heikosti viiruisia. Siivet ovat tummanharmaat.
Nokan muoto
Vahva, hieman alaspäin kaartuva, punertava nokka.
Silmien väri
Punertava iiris aikuisilla, nuorilla tummempi.
Jalkojen väri
Harmahtavan siniset tai lyijynharmaat jalat.
Erottavat tuntomerkit
Koiraan kirkkaan keltainen ja musta väritys on ainutlaatuinen Euroopassa. Naaraan ja nuorten lintujen tunnistus vaatii tarkempaa havainnointia, mutta niiden vihertävänkeltainen yleisväri ja punertava nokka ovat hyviä tuntomerkkejä.
Nuoren linnun ulkonäkö
Nuoret linnut muistuttavat naarasta, mutta ovat yleensä vielä himmeämpiä ja alapuolelta voimakkaammin viiruisia. Nokka on usein tummempi kuin aikuisilla.
Kausimuutokset
Kuhankeittäjillä ei ole merkittäviä pesimä- ja talvipuvun eroja, sillä ne vaihtavat höyhenpukuaan pääasiassa pesimäalueilla ennen muuttoa ja talvehtimisalueilla ennen paluumuuttoa. Koiraan kirkas väritys säilyy ympäri vuoden.
Sukupuolierot
Erittäin selkeä. Koiraalla kirkkaan keltainen vartalo ja mustat siivet/pyrstö. Naaraalla ja nuorilla linnuilla vihertävänkeltaisempi tai oliivinvihreä yläpuoli, vaaleampi ja viiruinen alapuoli.

Tunnistus

  1. 1

    Väritys (koiras)

    Etsi kirkkaan keltaista vartaloa ja kontrastina mustia siipiä ja pyrstön keskiosaa. Tämä on erehtymätön tuntomerkki.

  2. 2

    Väritys (naaras ja nuori)

    Naaraat ja nuoret ovat vihertävänkeltaisia tai oliivinvihreitä yläpuolelta, vaaleampia ja heikosti viiruisia alapuolelta. Punertava nokka on hyvä tuntomerkki.

  3. 3

    Laulu

    Kuuntele huilumaista, melodista 'dyy-dyy-dyy-dlio' -laulua. Se on usein helpompi kuulla kuin nähdä lintu.

  4. 4

    Elintavat

    Kuhankeittäjä on piilotteleva ja viihtyy puiden latvustoissa. Se liikkuu usein hitaasti ja harkitusti lehtien suojassa.

  5. 5

    Lento

    Aaltoileva, nopea lento puiden latvustojen tasolla tai niiden yläpuolella.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit
Lehtimetsät, sekametsät, puistot, suuret puutarhat, jokivarsien lehtipuut.
Levinneisyys
Pesii suurimmassa osassa Eurooppaa (pois lukien Pohjois-Skandinavia ja Irlanti) ja Länsi-Aasiassa. Talvehtii trooppisessa Afrikassa.
Korkeusvyöhyke
Pääasiassa alangoilla ja matalilla kukkuloilla, harvoin yli 1000 metrin korkeudessa.
Suositut ympäristöt
Suosii vanhoja, korkeita lehtipuita, erityisesti tammia ja poppeleita, joissa on tiheä latvusto. Tarvitsee myös aluskasvillisuutta ja pensaikkoa ravinnonhankintaan ja piiloutumiseen.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika
Päiväaktiivinen (diurnaali).
Ruokailutavat
Etsii ravintoa pääasiassa puiden latvustoista, lehtien joukosta. Saalistaa hyönteisiä, erityisesti toukkia, kovakuoriaisia ja perhosia. Syö myös hedelmiä ja marjoja, erityisesti loppukesällä ja syksyllä. Voi myös pyydystää lentäviä hyönteisiä ilmasta.
Sosiaalinen käyttäytyminen
Pesimäkaudella parit ovat reviiritietoisia ja elävät yksinään. Muuttoaikaan voi kerääntyä pieniksi parviksi, mutta ei muodosta suuria parvia.
Lentotapa
Lento on aaltoilevaa ja nopeaa, usein puiden latvustojen suojassa. Muuttoaikaan voi lentää korkeammalla. Vaikuttaa raskaalta lennossa.
Muutto
Pitkänmatkan muuttolintu. Saapuu Eurooppaan huhti-toukokuussa ja lähtee takaisin Afrikkaan elo-syyskuussa. Muuttaa pääasiassa yöllä.
Reviiri
Pesimäkaudella koiraat puolustavat reviiriään laululla ja aggressiivisella käytöksellä muita koiraita kohtaan.

Laulu ja äänet

Laulu
Kuhankeittäjän laulu on tunnusomainen, huilumainen ja melodinen 'dyy-dyy-dyy-dlio' tai 'ui-ui-ui-dlyy'. Se on voimakas ja kantava, mutta usein vaikeasti paikannettava, sillä lintu laulaa piilossa tiheässä latvustossa. Laulua on kuvailtu myös 'kultaisen linnun lauluksi'.
Kutsuhuuto
Varoitusääni on karhea, rastaamainen 'kräääh' tai 'krr-krr'. Muita kutsuääniä ovat lyhyet, terävät 'tsvit' tai 'tsui'.
Milloin ääntelee
Laulaa aktiivisimmin pesimäkaudella toukokuusta heinäkuuhun, erityisesti aamuisin ja iltaisin. Varoitusääniä kuulee häirittäessä tai pesän läheisyydessä.

Lisääntyminen

Pesimäkausi
Toukokuusta heinäkuuhun.
Pesimätavat
Pesä rakennetaan yleensä korkealle lehtipuun oksanhaaraan, usein roikkuvaksi koriksi. Se on taitavasti kudottu kasvikuiduista, sammalista, jäkälistä ja hämähäkinseiteistä. Molemmat sukupuolet osallistuvat pesän rakentamiseen.
Pesyekoko
3-5 munaa.
Munan kuvaus
Munat ovat vaaleita, usein valkoisia tai vaaleanpunertavia, ja niissä on harvoja tummia pilkkuja tai täpliä. Koko noin 30 x 21 mm.
Hautoma-aika
15-18 päivää, pääasiassa naaras hautoo.
Lentoonlähtöaika
14-17 päivää kuoriutumisesta. Poikaset ovat pesäjättöisiä ja lentokykyisiä.
Vanhempien hoito
Molempien vanhempien hoitavat poikasia, ruokkien niitä hyönteisillä ja toukilla. Poikaset ovat riippuvaisia vanhemmistaan vielä jonkin aikaa pesästä lähdön jälkeen.

Missä löytää

Lehtimetsät

Erityisesti vanhat tammi- ja poppelimetsät ovat suosittuja pesimäpaikkoja.

Puistot ja suuret puutarhat

Alueet, joissa on korkeita, vanhoja lehtipuita ja riittävästi aluskasvillisuutta.

Jokivarsien lehtipuut

Kosteat lehtimetsät jokien ja järvien rannoilla tarjoavat hyviä elinympäristöjä.

Maastovinkit

  1. Kuuntele laulua. Kuhankeittäjän laulu on sen paras tuntomerkki. Opettele tunnistamaan se ja etsi lintua äänen perusteella. Se laulaa usein piilossa.
  2. Etsi puiden latvustoista. Kuhankeittäjä viettää suurimman osan ajastaan puiden latvustoissa, joten katso ylöspäin ja tarkkaile lehtien liikettä.
  3. Ole kärsivällinen. Lintu on piilotteleva ja voi olla vaikea havaita. Istu alas ja odota rauhallisesti, kunnes se liikkuu tai laulaa.
  4. Aamun ja illan tunnit. Kuhankeittäjä on aktiivisimmillaan ja laulaa eniten aamuisin ja iltaisin.

Samankaltaiset lajit

Viherpeippo

Chloris chloris

Vaikka viherpeipolla on keltaista väriä, se on paljon pienempi, tukevampi ja sen keltainen väri on vaaleampaa ja sekoittuu vihreään. Viherpeipolla ei ole kuhankeittäjän mustia siipiä ja sen laulu on hyvin erilainen.

Keltasirkku

Emberiza citrinella

Keltasirkku on pienempi ja sen keltainen väri on kirkkaampaa ja puhtaampaa, mutta sillä on ruskeita viiruja ja se puuttuu kuhankeittäjän mustista siivistä. Keltasirkku elää avoimemmilla paikoilla ja sen laulu on tunnusomainen 'ti-ti-ti-tii-tii-tii-tyy'.

Nopeat faktat

Tunnusväri:
Kirkkaan keltainen (koiras)
Laulu:
Huilumainen, melodinen
Muuttolintu:
Kyllä, talvehtii Afrikassa
Elinympäristö:
Lehtimetsät, puistot
Ravinto:
Hyönteiset, hedelmät

Kiinnostavia faktoja

  • Kuhankeittäjän tieteellinen nimi 'Oriolus oriolus' on onomatopoeettinen, eli se jäljittelee linnun laulua.
  • Vaikka koiraan väritys on erittäin kirkas, se on yllättävän vaikea havaita tiheässä lehtipuun latvustossa, sillä keltainen väri sulautuu auringonvaloon ja lehtiin.
  • Kuhankeittäjä on saanut nimensä 'kulta' sanasta, viitaten koiraan upeaan keltaiseen väriin.
  • Kuhankeittäjä on Suomessa harvinainen pesimälintu, jonka kanta on vaihdellut paljon ilmaston ja elinympäristöjen muutosten myötä.

Tieteellinen luokitus

Kunta
Animalia
Pääjakso
Chordata
Luokka
Aves
Lahko
Passeriformes
Heimo
Oriolidae
Suku
Oriolus
Laji
Oriolus oriolus

Tutustu lajiin Kuhankeittäjä

Tunnista lintuja missä tahansa

Ilmainen iOS:lle, Androidille ja verkkoon. Tunnistus valokuvasta ja äänestä, täysi lajitietokanta ja oma havaintoluettelosi.

Avaa sovelluksessa