Vihertikka

Yleistä

Vihertikka on keskikokoinen, näyttävä tikkalintu, joka tunnetaan pääasiassa vihreästä höyhenpuvustaan ja voimakkaasta, nauravasta laulustaan. Se on Euroopan yleisimpiä tikkoja ja viihtyy monenlaisissa metsäympäristöissä, erityisesti avoimissa lehti- ja sekametsissä, puistoissa ja puutarhoissa. Vihertikka on erikoistunut muurahaisten syöntiin ja viettää paljon aikaa maassa ruokaillen.

Koko ja elinikä

Pituus

31-33 cm

Siipien kärkiväli

40-42 cm

Paino

150-250 g

Elinikä

Noin 7-10 vuotta luonnossa

Ravinto

Pääasiassa hyönteissyöjä, erikoistunut muurahaisiin ja niiden toukkiin. Syö myös muita selkärangattomia, marjoja ja hedelmiä.

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku

Aikuisen vihertikan selkäpuoli on kirkkaan vihreä, vatsapuoli vaaleamman vihreä tai kellertävänvihreä. Yläperä on kirkkaan keltainen, mikä näkyy hyvin lennossa. Pää on harmahtava, ja silmän ympärillä on musta naamio. Koiraalla on punainen viiksijuova, naaraalla musta. Päälaki on punainen molemmilla sukupuolilla.

Nokan muoto

Vahva, taltamainen, tummanharmaa tai mustahko nokka, joka on sopeutunut puun kaivamiseen ja muurahaisten pyydystämiseen.

Silmien väri

Vaaleankeltainen tai valkoinen iiris.

Jalkojen väri

Harmahtavat jalat, joissa on neljä varvasta (kaksi eteen, kaksi taakse) tehokkaaseen kiipeilyyn.

Erottavat tuntomerkit

Kirkkaan vihreä yleisväri, keltainen yläperä, punainen päälaki ja naurava laulu ovat tunnusomaisia. Musta naamio silmän ympärillä on myös hyvä tuntomerkki.

Nuoren linnun ulkonäkö

Nuoret linnut ovat himmeämpiä väritykseltään ja niiden höyhenpuvussa on tummia poikkijuovia ja täplitystä, erityisesti vatsapuolella. Punainen päälaki on usein haaleampi tai puuttuu kokonaan, ja viiksijuova on usein tummanruskea tai musta molemmilla sukupuolilla.

Kausimuutokset

Ei merkittäviä kausittaisia höyhenpuvun muutoksia. Höyhenpuku voi kulua hieman kesän aikana, mutta perusväritys säilyy.

Sukupuolierot

Koiraalla on punainen viiksijuova, naaraalla musta. Muuten sukupuolet ovat hyvin samannäköisiä.

Tunnistus

1. 1

   Väritys

   Etsi kirkkaan vihreää selkää ja keltaista yläperää. Vatsapuoli on vaaleamman vihreä.

2. 2

   Pää

   Huomioi punainen päälaki ja musta naamio silmän ympärillä. Koiraalla on punainen viiksijuova, naaraalla musta.

3. 3

   Ääni

   Kuuntele tunnusomaista, nauravaa 'klü-klü-klü-klü' -laulua, joka on usein ensimmäinen merkki vihertikan läsnäolosta.

4. 4

   Käyttäytyminen

   Vihertikka viettää paljon aikaa maassa etsien muurahaisia, toisin kuin monet muut tikat, jotka kiipeilevät enemmän puunrungoilla.

5. 5

   Lento

   Aaltoileva lento, jossa keltainen yläperä näkyy selvästi.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit

Lauhkeat metsät, puistot, puutarhat, viljelysmaat, joissa on puita.

Levinneisyys

Suurin osa Euroopasta (pois lukien Irlanti, Skotlannin pohjoisosat ja Fennoskandian pohjoisosat) ja Länsi-Aasiaan asti. Suomessa esiintyy etelä- ja keskiosissa, harvinaistuen pohjoiseen mentäessä.

Korkeusvyöhyke

Merien tasolta aina noin 2000 metriin asti, riippuen alueesta ja sopivien elinympäristöjen saatavuudesta.

Suositut ympäristöt

Avoimet lehti- ja sekametsät, joissa on vanhoja puita pesäpaikoiksi ja runsaasti muurahaispesiä. Myös puistot, puutarhat ja hautausmaat ovat suosittuja elinympäristöjä.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika

Päiväaktiivinen (diurnaalinen).

Ruokailutavat

Erikoistunut muurahaisten syöntiin. Etsii ravintoa pääasiassa maasta, kaivaen nokallaan ja pitkällä, tahmealla kielellään muurahaisia ja niiden toukkia muurahaispesistä. Voi myös syödä hyönteisiä puunrungoista ja harvemmin marjoja tai hedelmiä. Ei rummuta yhtä paljon kuin muut tikat.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Yleensä yksin tai pareittain pesimäkauden aikana. Ei muodosta suuria parvia. Voi olla aggressiivinen muita tikkoja kohtaan reviirillään.

Lentotapa

Aaltoileva lento, jossa siiveniskut vuorottelevat lyhyiden liukujen kanssa. Lennossa näkyy hyvin keltainen yläperä.

Muutto

Paikkalintu suurimmassa osassa levinneisyysaluettaan. Nuoret linnut voivat vaeltaa lyhyitä matkoja etsiessään omaa reviiriä.

Reviiri

Reviirikäyttäytyminen on voimakasta pesimäkaudella. Reviiriä puolustetaan laululla ja aggressiivisilla eleillä.

Lisääntyminen

Pesimäkausi

Huhtikuusta kesäkuuhun.

Pesimätavat

Kovertaa pesäkolon lahoon tai pehmeään puuhun, usein lehtipuuhun. Pesäaukko on pyöreä ja sisäosa vuorataan puulastuilla. Molemmat sukupuolet osallistuvat pesäkolon kaivamiseen.

Pesyekoko

Yleensä 5-7 munaa.

Munan kuvaus

3-11 (yleensä 5-7) kiiltävän valkoista munaa.

Hautoma-aika

17-19 päivää. Molemmat vanhemmat hautovat.

Lentoonlähtöaika

Poikaset lähtevät pesästä noin 21-24 päivän ikäisinä.

Vanhempien hoito

Molempien vanhempien hoitavat poikasia, ruokkien niitä ja suojellen niitä saalistajilta. Poikaset pysyvät vanhempiensa kanssa vielä jonkin aikaa pesästä lähdön jälkeen.

Missä löytää

Maastovinkit

1. Kuuntele ääntä. Vihertikka on usein helpompi kuulla kuin nähdä. Sen naurava laulu kantaa kauas.
2. Etsi maasta. Toisin kuin monet muut tikat, vihertikka etsii ravintoa paljon maasta. Tarkkaile nurmikoita ja metsänpohjaa.
3. Aamun ja illan tunnit. Vihertikka on aktiivisimmillaan aamuisin ja iltaisin, jolloin se on helpompi havaita.
4. Käytä kiikareita. Vihertikka voi olla arka, joten kiikarit auttavat tarkkailemaan sitä etäältä.

Samankaltaiset lajit

Nopeat faktat

Pääravinto:

Muurahaiset

Tunnusääni:

Naurava laulu

Elinympäristö:

Avoimet metsät, puistot, puutarhat

Muutto:

Paikkalintu

Pesäpaikka:

Puun kolo

Kiinnostavia faktoja

• Vihertikan kieli voi olla jopa 10 cm pitkä ja se on tahmea, mikä auttaa muurahaisten keräämisessä.
• Vihertikka ei rummuta yhtä paljon kuin muut tikat, koska sen pääravinto löytyy maasta eikä puun sisältä.
• Vihertikka on saanut tieteellisen nimensä 'Picus viridis' latinankielisistä sanoista 'picus' (tikka) ja 'viridis' (vihreä).
• Vihertikan nauravaa ääntä on pidetty hyvän sään enteenä joissakin kansanperinteissä.

Tieteellinen luokitus

Kunta

Animalia

Pääjakso

Chordata

Luokka

Aves

Lahko

Piciformes

Heimo

Picidae

Suku

Picus

Laji

Picus viridis

Tutustu lajiin Vihertikka