Hömötiainen

Yleistä

Hömötiainen on pieni, pyöreäpäinen ja lyhytkaulainen varpuslintu, joka tunnetaan mustasta päälaestaan ja kurkkulapustaan sekä vaaleista poskistaan. Se on metsien asukki, joka viihtyy erityisesti kosteissa ja sekametsissä. Hömötiainen on paikkalintu, joka varastoi ravintoa talven varalle. Sen ääni on tunnusomainen ja auttaa erottamaan sen muista tiaisista.

Koko ja elinikä

Pituus

11-12 cm

Siipien kärkiväli

17-20 cm

Paino

9-12 g

Elinikä

2-5 vuotta (ennätys 11 vuotta)

Ravinto

Hyönteissyöjä (kesällä), siemenet, marjat ja silmut (talvella)

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku

Aikuisella hömötiaisella on musta, kiiltävä päälaki, joka ulottuu niskaan asti. Posket ovat puhtaanvalkoiset. Selkäpuoli on harmaanruskea, ja siivet sekä pyrstö ovat tummemmat, ilman selkeitä siipijuovia. Vatsapuoli on vaaleanharmaa, kupeilla on usein heikkoja ruskehtavia sävyjä. Kurkussa on selkeä, musta kurkkulappu, joka on suurempi kuin kuusitiaisella. Nokka on lyhyt ja kartiomainen.

Nokan muoto

Lyhyt, terävä, kartiomainen, musta

Silmien väri

Tummanruskeat

Jalkojen väri

Tummanharmaat

Erottavat tuntomerkit

Musta päälaki ja kurkkulappu, puhtaanvalkoiset posket, harmaanruskea selkä. Ei siipijuovia. Pää on suhteellisen suuri ja pyöreä, kaula lyhyt, mikä antaa sille 'hömön' ulkonäön.

Nuoren linnun ulkonäkö

Nuoret linnut muistuttavat aikuisia, mutta niiden päälaki ja kurkkulappu ovat mattamaisemmat ja usein hieman ruskehtavammat. Yleisväritys on hieman haaleampi ja ruskehtavampi kuin aikuisilla.

Kausimuutokset

Hömötiaisen höyhenpuku ei muutu merkittävästi vuodenaikojen mukaan. Höyhenpuku kuluu hieman kesän aikana, jolloin värit voivat näyttää hieman haaleammilta ennen syksyn sulkasatoa.

Sukupuolierot

Sukupuolet ovat ulkonäöltään samanlaisia. Koiraan kurkkulappu voi olla hieman suurempi, mutta tämä ei ole luotettava tuntomerkki maastossa.

Tunnistus

1. 1

   Päälaki ja kurkkulappu

   Etsi mustaa, kiiltävää päälakea ja selkeää mustaa kurkkulappua. Nämä ovat hömötiaisen tunnusomaisimmat piirteet.

2. 2

   Posket

   Varmista, että posket ovat puhtaanvalkoiset, ilman kellertäviä tai harmahtavia sävyjä.

3. 3

   Siivet

   Tarkista, ettei siivissä ole valkoisia juovia. Tämä auttaa erottamaan sen kuusitiaisesta.

4. 4

   Yleisväritys

   Huomioi harmaanruskea selkä ja vaaleanharmaa vatsapuoli. Yleisvaikutelma on melko vaatimaton, mutta selkeästi rajatut mustat alueet erottuvat.

5. 5

   Ääni

   Kuuntele tunnusomaista, käheää 'tsii-tsii-tsäh-tsäh' kutsuääntä tai surumielistä 'ti-tyy' laulua. Ääni on usein paras tapa tunnistaa hömötiainen, varsinkin tiheässä metsässä.

6. 6

   Käyttäytyminen

   Hömötiainen on usein aktiivinen ja ketterä, liikkuen puiden oksilla ja rungoilla. Se voi olla melko peloton ja tulla lähelle ihmistä, erityisesti ruokintapaikoilla.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit

Metsät, erityisesti kosteat ja sekametsät, kuusivaltaiset metsät, lehtimetsät, suometsät, jokivarsien pensaikot.

Levinneisyys

Laaja levinneisyysalue Euraasiassa, Länsi-Euroopasta Itä-Aasiaan. Suomessa yleinen koko maassa, mutta harvinaistunut eteläosissa.

Korkeusvyöhyke

Merien tasolta aina vuoristometsiin asti, tyypillisesti alle 2000 metrin korkeudessa.

Suositut ympäristöt

Viihtyy parhaiten vanhoissa, lahoja puita sisältävissä metsissä, joissa on runsaasti koloja pesimiseen ja ravinnonhakuun. Erityisesti koivu- ja kuusivaltaiset metsät ovat suosiossa. Myös puistot ja puutarhat, joissa on vanhoja puita, voivat kelvata elinympäristöksi.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika

Päiväaktiivinen (diurnaali).

Ruokailutavat

Hömötiainen on pääasiassa hyönteissyöjä kesäaikaan, syöden hyönteisiä, hämähäkkejä ja niiden toukkia. Talvella sen ravinto koostuu siemenistä, marjoista ja puiden silmuista. Se varastoi aktiivisesti ravintoa, kuten siemeniä ja hyönteisiä, puiden koloihin ja kaarnanrakoihin talven varalle. Ruokailee usein puiden oksilla ja rungoilla, roikkuen akrobaattisesti.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Pesimäkauden ulkopuolella hömötiaiset liikkuvat usein pienissä sekaparvissa muiden tiaisten ja pikkulintujen kanssa. Ne ovat kuitenkin melko itsenäisiä ja voivat myös liikkua yksin tai pareittain. Parit pysyvät usein yhdessä ympäri vuoden.

Lentotapa

Lento on nopeaa, aaltoilevaa ja lyhyitä matkoja kattavaa. Liikkuu ketterästi puiden oksistossa.

Muutto

Hömötiainen on paikkalintu, joka ei yleensä muuta pitkiä matkoja. Nuoret linnut voivat vaellella lyhyitä matkoja etsiessään omaa reviiriä. Talvella ne voivat liikkua hieman laajemmalla alueella ravinnon perässä.

Reviiri

Pesimäkaudella parit ovat territoriaalisia ja puolustavat pesäaluettaan. Talvella reviirikäyttäytyminen on löyhempää, mutta varastointipaikkoja voidaan puolustaa.

Lisääntyminen

Pesimäkausi

Huhtikuusta kesäkuuhun, pääasiassa toukokuussa.

Pesimätavat

Hömötiainen pesii usein itse kovertamaansa koloon lahoon puuhun, yleensä koivuun tai haapaan. Se voi käyttää myös vanhoja tikankoloja tai pönttöjä. Pesä on rakennettu sammalista, jäkälistä, karvoista ja höyhenistä. Pesäaukko on usein hyvin pieni, juuri ja juuri linnun mentävä.

Pesyekoko

6-9 munaa, yleensä 7-8.

Munan kuvaus

Munat ovat valkoisia, punaruskeapilkkuisia, erityisesti tylpemmässä päässä. Koko noin 15 x 12 mm.

Hautoma-aika

13-15 päivää, pääasiassa naaras hautoo.

Lentoonlähtöaika

Poikaset lähtevät pesästä 17-20 päivän ikäisinä.

Vanhempien hoito

Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten ruokintaan ja hoitoon. Poikaset ovat riippuvaisia vanhemmistaan vielä jonkin aikaa pesästä lähdön jälkeen.

Missä löytää

Maastovinkit

1. Kuuntele ääntä. Hömötiaisen tunnusomainen 'tsii-tsii-tsäh-tsäh' kutsuääni on usein helpoin tapa löytää lintu, varsinkin tiheässä metsässä. Opettele tunnistamaan se.
2. Etsi sekaparvia. Talvisin hömötiaiset liikkuvat usein muiden tiaisten ja pikkulintujen kanssa sekaparvissa. Tarkkaile näitä parvia.
3. Tarkkaile puiden runkoja. Hömötiainen etsii ravintoa ja varastoi sitä puiden rungoilta ja oksilta, usein roikkuen akrobaattisesti. Keskity lahoihin puihin.
4. Käytä kiikareita. Pienen koon ja nopean liikkumisen vuoksi kiikarit ovat välttämättömät yksityiskohtien havaitsemiseksi.
5. Ole kärsivällinen. Hömötiainen voi olla piilotteleva, mutta se on myös utelias. Pysy paikallasi ja odota, että se tulee näkyviin.

Samankaltaiset lajit

Nopeat faktat

Tunnusmerkki:

Musta päälaki ja kurkkulappu, valkoiset posket, ei siipijuovia.

Ääni:

Karkea 'tsii-tsii-tsäh-tsäh' kutsuääni, surumielinen 'ti-tyy' laulu.

Elinympäristö:

Kosteat ja sekametsät, suometsät.

Ravinto:

Hyönteiset (kesällä), siemenet, marjat (talvella).

Muutto:

Paikkalintu.

Pesintä:

Kovertaa itse pesäkolon lahoon puuhun.

Kiinnostavia faktoja

• Hömötiainen on taitava ravinnon varastoija. Se voi varastoida tuhansia siemeniä ja hyönteisiä puiden koloihin ja kaarnanrakoihin talven varalle, ja sillä on erinomainen muisti varastointipaikkojen löytämiseen.
• Toisin kuin monet muut tiaiset, hömötiainen kovertaa usein itse pesäkolonsa lahoon puuhun, mikä vaatii paljon työtä ja aikaa.
• Hömötiaisen nimi 'hömö' viittaa sen pyöreään päähän ja lyhyeen kaulaan, jotka antavat sille hieman 'hömelön' tai 'töyhtömäisen' ulkonäön.
• Suomessa hömötiaiskanta on taantunut merkittävästi viime vuosikymmeninä, mikä johtuu pääasiassa vanhojen metsien vähenemisestä ja metsätalouden muutoksista. Se onkin luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi lajiksi.

Tieteellinen luokitus

Kunta

Animalia

Pääjakso

Chordata

Luokka

Aves

Lahko

Passeriformes

Heimo

Paridae

Suku

Poecile

Laji

Poecile montanus

Tutustu lajiin Hömötiainen