Vihervarpunen

Yleistä

Vihervarpunen on pieni, eloisa peippolintu, joka tunnetaan erityisesti siemeniä, etenkin lepän ja koivun siemeniä, syövänä lajina. Sen yleisilme on keltainen ja vihreänsävyinen, ja pään kuviointi on usein erittäin selkeä. Lajin käyttäytyminen on aktiivista ja sosiaalista, ja se liikkuu usein parvissa erityisesti talvisin.

Koko ja elinikä

Pituus

11-12.5 cm

Siipien kärkiväli

20-23 cm

Paino

11-18 g

Elinikä

Keskimäärin 2-5 vuotta, mutta pisin tunnettu ikä on yli 10 vuotta.

Ravinto

Pääasiassa siemeniä, erityisesti lepän, koivun ja kuusen siemeniä. Syö myös muita puiden ja heinien siemeniä, silmuja, pähkinöitä ja marjoja. Pesimäkaudella ja nuorille linnuille myös hyönteisiä ja selkärangattomia.

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku

Koiraalla on kirkkaan keltainen tai kellertävänvihreä yleisväri, musta päälaki ja leukalappu. Selkä on vihertävänjuovikas ja alapuoli vaalea, hieman kellertävä ja tummaviiruinen kyljistä. Siivessä on kaksi selkeää keltaista juovaa ja paljon keltaista. Perä on keltainen. Naaraalla on vaaleampi, kellertävänharmaa yleisväri, ilman mustaa päälakea ja leukalappua, mutta siinä on tummia juovia alapuolella. Siivessä ja perässä on samanlaista keltaista kuin koiraalla, mutta yleisväriltään vaatimattomampi. Molemmilla sukupuolilla on tummat siivenkärjet ja tumma pyrstö, jonka tyvi on keltainen.

Nokan muoto

Pieni, kartiomainen, suhkot teräväkärkinen nokka, joka soveltuu siementen murskaamiseen.

Silmien väri

Tummanruskeat silmät.

Jalkojen väri

Vaaleanruskeat tai harmahtavat jalat.

Erottavat tuntomerkit

Pienikokoinen, keltainen ja vihreä väritys, musta päälaki ja leukalappu koiraalla, selkeät keltaiset siipijuovat ja perä. Lennossa aaltoileva lentorata.

Nuoren linnun ulkonäkö

Nuoret linnut muistuttavat naarasta, mutta ovat yleisväriltään vielä ruskeamman tai harmaamman sävyisiä ja voimakkaammin tummaviiruisia, erityisesti alapuolelta. Keltaiset siipimerkit ovat usein vaaleammat tai puuttuvat kokonaan. Musta päälaki ja leukalappu puuttuvat.

Kausimuutokset

Plumagessa ei ole merkittäviä kausivaihteluita sen jälkeen, kun nuoret linnut ovat saaneet aikuisen höyhenpuvun. Höyhenpuku kuitenkin haalistuu ja kuluu kesän edetessä.

Sukupuolierot

Koiras on kirkkaamman värinen, sillä on musta päälaki ja leukalappu. Naaras on himmeämpi, harmahtavan-kellertävä ja juovikkaampi.

Tunnistus

1. 1

   Koko ja muoto

   Pieni, siro peippo, jossa on suhteellisen lyhyt pyrstö ja pieni, mutta terävä nokka.

2. 2

   Väritys (koiras)

   Kirkkaan keltainen ja kellertävänvihreä yleisväri, musta päälaki ja leukalappu. Keltaiset siipijuovat ja keltainen perä ovat selkeitä tuntomerkkejä.

3. 3

   Väritys (naaras)

   Vaaleampi, harmaankellertävä ja juovikas alapuolelta. Keltaiset siipijuovat ovat samat kuin koiraalla, mutta puuttuvat mustat merkit päästä.

4. 4

   Lento

   Aaltoileva lento, usein samanaikaisesti kutsuäänen kanssa.

5. 5

   Äänet

   Suriseva 'tsüii' tai 'tsiiyp' kutsuääni on erittäin tunnusomainen ja auttaa lajin tunnistamisessa erityisesti parvissa. Laulu on sirkuttavaa ja rullaavaa.

6. 6

   Käyttäytyminen

   Usein parvissa, aktiivisesti ruokailemassa, roikkuu usein ylösalaisin oksilta.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit

Taigametsät, sekametsät, lehtimetsät, vuoristometsät, puutarhat, puistikot, viljelysmaiden reunametsät.

Levinneisyys

Laajalti Euroopassa ja Aasian boreaalisilla alueilla, ulottuen lännestä Irlannista ja Iberian niemimaalta itään Japaniin. Pohjoisessa pesii Fennoskandiassa ja Venäjän taigalla, etelässä Keski-Euroopan ja Aasian vuoristoalueilla.

Korkeusvyöhyke

Merentasosta noin 2000 metriin vuoristoalueilla.

Suositut ympäristöt

Havumetsät, erityisesti kuusi- ja leppämetsät, joissa on runsaasti siemenpuita. Löytyy myös puistoista ja puutarhoista, varsinkin talvella ruokintapaikkojen läheisyydestä.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika

Päiväaktiivinen.

Ruokailutavat

Etsii ravintoa aktiivisesti puista ja pensaista, usein roikkuen ylösalaisin ohuimmilta oksilta. Hyödyntää myös maahan pudonneita siemeniä. Vierailee usein lintulaudoilla talvisin. Pesimäkaudella pyydystää hyönteisiä oksistosta.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Sosiaalinen laji, joka liikkuu yleensä parvissa pesimäajan ulkopuolella. Parvet voivat olla suuriakin, sisältäen kymmeniä tai jopa satoja yksilöitä. Pesimäaikana pariutuu, mutta voi pesiä myös löyhissä yhdyskunnissa.

Lentotapa

Nopea ja aaltoileva lento, tyypillinen peipoille. Lennossa kutsuääni ('tsiii') on usein kuultavissa.

Muutto

Osittainen muuttaja ja vaelluslaji. Pohjoisemmat populaatiot ovat muuttolintuja, jotka talvehtivat etelämpänä Euroopassa. Eteläisemmät populaatiot ovat paikkalintuja. Vahvasti riippuvainen siemensadosta: runsaan siemensadon vuosina voi esiintyä suuria vaelluksia alavammille alueille.

Reviiri

Koiraat puolustavat pesimäaikana pientä pesäpiiriä aggressiivisesti toisia koiraita vastaan laululla ja näyttävillä lennoilla. Pesäpaikka voi olla suhteellisen lähellä toisia vihervarpusen pesiä, mutta ruokailualueet ovat yhteisiä.

Lisääntyminen

Pesimäkausi

Maaliskuusta tai huhtikuusta heinäkuuhun, yleensä kaksi pesuetta vuodessa.

Pesimätavat

Pesä rakennetaan tiheään havupuuhun, yleensä kuuseen tai mäntyyn, korkealle oksanhankaan tai oksalle lähelle runkoa. Pesä on siisti, kupinmuotoinen ja valmistettu ohuista risuista, juurista, jäkälistä ja sammalesta, vuorattu höyhenillä, karvoilla ja kasvien untuvilla. Naaras rakentaa pesän.

Pesyekoko

Yleensä 3-5 munaa, joskus 2-6 munaa.

Munan kuvaus

3-5 munaa, vaaleansinisiä tai -vihreitä, hienosti ruskein tai violetinruskein täplin ja viiruin. Koko noin 16 x 12 mm.

Hautoma-aika

11-13 päivää, naaras hautoo yksin.

Lentoonlähtöaika

Poikaset lähtevät pesästä 13-15 päivän ikäisinä, mutta ovat riippuvaisia vanhemmistaan vielä useita viikkoja.

Vanhempien hoito

Naaras hautoo munia, ja koiras ruokkii hautovaa naarasta. Molemmat vanhemmat ruokkivat poikasia. Koiras voi myös huolehtia ensimmäisen pesueen poikasista naaraan aloittaessa toista pesuetta.

Missä löytää

Maastovinkit

1. Kuuntele ääntä. Vihervarpusen suriseva kutsuääni on erittäin tunnusomainen ja usein paras tapa löytää laji, etenkin parvissa liikkuessaan.
2. Etsi siemenpuita. Vihervarpuset viihtyvät siemenrikkaissa paikoissa. Etsi leppiä, koivuja ja kuusia, erityisesti talvisin.
3. Tarkkaile lintulautoja. Talvikuukausina lintulaudat ovat erinomaisia paikkoja havaita vihervarpusia, jotka nauttivat pienistä siemenistä.
4. Käytä kiikareita. Pienen koon ja korkealla puiden latvuksissa ruokailun vuoksi kiikarit ovat välttämättömät tunnistamiseen ja yksityiskohtien havaitsemiseen.

Samankaltaiset lajit

Nopeat faktat

Tieteellinen nimi:

Spinus spinus

Heimo:

Peipot (Fringillidae)

Koko:

11-12.5 cm

Ravinto:

Siemenet, hyönteiset

Elinympäristö:

Metsät, puistot, puutarhat

Pesimäaika:

Maaliskuusta heinäkuuhun

Pesueita:

1-2

Munien määrä:

3-5

Suojelustatus:

Elinvoimainen (LC)

Kiinnostavia faktoja

• Vihervarpunen tunnetaan taitavana akrobaattina, joka roikkuu usein ylösalaisin syödessään siemeniä.
• Sen lajikekuvaus 'spinus' on johdettu antiikin kreikan sanasta 'spinos', joka tarkoittaa mahdollisesti juuri tätä lintua tai jotakin sen kaltaista pientä, peippomaista lintua.
• Vahvat vaellusvuodet voivat tuoda tuhansia vihervarpusia alueille, joilla niitä normaalisti tapaa vain vähän.
• Vihervarpusen musta päälaki ja leukalappu (koiraalla) on todiste korkeammasta testosteronitasosta ja yleisemmin dominantista yksilöstä.

Tieteellinen luokitus

Kunta

Animalia

Pääjakso

Chordata

Luokka

Aves

Lahko

Passeriformes

Heimo

Fringillidae

Suku

Spinus

Laji

Spinus spinus

Tutustu lajiin Vihervarpunen