Turkinkyyhky

Yleistä

Turkinkyyhky on keskikokoinen, hoikka kyyhkylaji, joka on tunnettu nopeasta ja laajasta leviämisestään Euroopassa ja Aasiassa. Se on sopeutunut erinomaisesti ihmisen muokkaamiin ympäristöihin ja on nykyään yleinen näky kaupungeissa ja maaseudulla. Sen tunnusomainen kauluri ja monotoninen laulu tekevät siitä helposti tunnistettavan.

Koko ja elinikä

Pituus

31-34 cm

Siipien kärkiväli

47-55 cm

Paino

125-240 g

Elinikä

Noin 3-7 vuotta luonnossa, pisin tunnettu ikä yli 17 vuotta.

Ravinto

Kasvissyöjä (granivori)

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku

Yleisväriltään vaalean harmaanruskea, vatsapuoli vaaleampi. Siipien kärjet ovat tummemmat. Niskassa on selkeä musta, valkoreunainen puolikaulus, joka on lajin tunnusmerkki. Pyrstö on pitkä ja kiilamainen, ja sen alapuoli on valkoinen mustalla tyvellä.

Nokan muoto

Lyhyt, ohut ja tumma, tyvestä hieman vaaleampi.

Silmien väri

Tummanpunaiset silmät, joita ympäröi kapea valkoinen rengas.

Jalkojen väri

Punertavat jalat.

Erottavat tuntomerkit

Musta puolikaulus niskassa, vaalean harmaanruskea yleisväritys, pitkä kiilamainen pyrstö, jonka alapuoli on valkoinen mustalla tyvellä.

Nuoren linnun ulkonäkö

Nuoret linnut ovat yleisväriltään hieman himmeämpiä ja ruskeampia kuin aikuiset. Niiden niskassa oleva musta puolikaulus on epäselvempi tai puuttuu kokonaan, ja silmän iiris on ruskeampi.

Kausimuutokset

Turkinkyyhkyllä ei ole merkittäviä kausittaisia höyhenpuvun muutoksia. Höyhenpuku on ympäri vuoden samanlainen.

Sukupuolierot

Sukupuolet ovat ulkonäöltään samanlaisia, eikä niillä ole merkittävää eroa koossa tai värityksessä.

Tunnistus

1. 1

   Koko ja muoto

   Keskikokoinen, hoikka kyyhky, pitkä kiilamainen pyrstö.

2. 2

   Väritys

   Vaalean harmaanruskea yleisväritys, vatsapuoli vaaleampi.

3. 3

   Niskakaulus

   Selkeä musta, valkoreunainen puolikaulus niskassa on paras tuntomerkki.

4. 4

   Pyrstö

   Lennossa näkyvä valkoinen pyrstön alapuoli mustalla tyvellä.

5. 5

   Ääni

   Monotoninen 'kuu-kuu-kuu' tai 'kuu-kuu-kruu' -laulu on erittäin tunnusomainen.

6. 6

   Käyttäytyminen

   Usein kesy ja viihtyy ihmisasutuksen lähellä, ruokailee maassa.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit

Kaupunkialueet, esikaupunkialueet, maatalousalueet, puistot, puutarhat, viljelysmaat.

Levinneisyys

Alun perin Aasiasta kotoisin oleva laji, joka on levinnyt nopeasti koko Eurooppaan, Pohjois-Afrikkaan ja Pohjois-Amerikkaan. Suomessa se on vakiintunut pesimälaji erityisesti etelä- ja keskiosissa.

Korkeusvyöhyke

Merien tasolta aina noin 2000 metriin asti, mutta yleisimmin alavilla mailla ja asutuksen läheisyydessä.

Suositut ympäristöt

Ihmisen muokkaamat ympäristöt, joissa on saatavilla ravintoa (viljaa, siemeniä) ja pesäpaikkoja (rakennukset, puut, pensaat). Viihtyy erityisesti taajamissa, puistoissa ja maatilojen pihapiireissä.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika

Päiväaktiivinen (diurnaalinen).

Ruokailutavat

Etsii ravintoa pääasiassa maasta. Ruokavalio koostuu pääasiassa siemenistä, viljasta, jyvistä, marjoista ja joskus pienistä selkärangattomista. Vierailee usein lintulaudoilla ja ruokintapaikoilla.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Yleensä parittain tai pienissä ryhmissä, mutta voi kerääntyä suuremmiksi parviksi ruokailupaikoille tai yöpymispaikoille, erityisesti talvisin. Melko kesy ja tottunut ihmisiin.

Lentotapa

Lento on suoraa ja nopeaa, voimakkailla siiveniskuilla. Liitää harvoin. Lennossa näkyvät vaaleat siivenkärjet ja valkoinen pyrstön alapuoli ovat hyviä tuntomerkkejä.

Muutto

Pääosin paikkalintu, mutta nuoret linnut voivat tehdä lyhyitä vaelluksia. Pohjoisimmilla esiintymisalueilla voi esiintyä lyhyitä muuttoja leudommille alueille talveksi, mutta Suomessa se on pääosin paikkalintu.

Reviiri

Pesimäaikana koiraat puolustavat pesimäaluettaan laulamalla ja ajamalla pois tunkeilijoita. Muina aikoina vähemmän territoriaalinen.

Lisääntyminen

Pesimäkausi

Maaliskuusta lokakuuhun, mutta voi pesiä ympäri vuoden suotuisissa olosuhteissa. Useita pesueita vuodessa (2-6).

Pesimätavat

Rakentaa hataran, risuista ja oksista koostuvan pesän puihin, pensaisiin, rakennusten räystäiden alle tai muihin suojaisiin paikkoihin. Pesä on usein melko korkealla.

Pesyekoko

Yleensä 2 munaa.

Munan kuvaus

Kaksi valkoista, soikeaa munaa. Munat ovat sileitä ja kiiltäviä.

Hautoma-aika

14-18 päivää. Molemmat vanhemmat hautovat.

Lentoonlähtöaika

Poikaset jättävät pesän 15-19 päivän ikäisinä, mutta ovat riippuvaisia vanhemmistaan vielä jonkin aikaa.

Vanhempien hoito

Molemmmat vanhemmat osallistuvat hautomiseen ja poikasten ruokintaan 'kyyhkynmaidolla' (crop milk), jota ne tuottavat kuvussaan.

Missä löytää

Maastovinkit

1. Kuuntele laulua. Turkinkyyhkyn monotoninen 'kuu-kuu-kuu' -laulu on erittäin tunnusomainen ja usein helpoin tapa havaita laji, vaikka lintua ei näkisikään.
2. Tarkkaile ruokailupaikkoja. Etsi lintuja maasta, erityisesti siementen ja viljan äärestä. Ne ovat usein kesyjä ja antavat lähestyä melko lähelle.
3. Etsi asutuksen läheltä. Turkinkyyhky on sopeutunut erinomaisesti ihmisen seuraan, joten parhaat paikat havaita se ovat kaupungeissa, puistoissa ja maatilojen pihapiireissä.
4. Kiinnitä huomiota niskakaulukseen. Musta, valkoreunainen puolikaulus on lajin paras ja selkein tuntomerkki, joka erottaa sen muista kyyhkyistä.

Samankaltaiset lajit

Nopeat faktat

Tunnusmerkki:

Musta puolikaulus niskassa

Ääni:

Monotoninen 'kuu-kuu-kuu'

Elinympäristö:

Asutuksen lähellä

Ravinto:

Siemenet, vilja

Levinneisyys:

Laajasti levinnyt Euroopassa ja Aasiassa

Kiinnostavia faktoja

• Turkinkyyhky on yksi nopeimmin levinneistä lintulajeista Euroopassa 1900-luvulla. Se aloitti leviämisensä Balkanilta ja on valloittanut lähes koko mantereen muutamassa vuosikymmenessä.
• Lajin tieteellinen nimi 'decaocto' tarkoittaa kreikaksi 'kahdeksantoista', ja se viittaa kreikkalaiseen myyttiin, jossa palvelijatar muuttui kyyhkyksi ja lauloi 'decaocto' valittaen palkkaansa, joka oli 18 kolikkoa.
• Turkinkyyhky voi pesiä jopa 5-6 kertaa vuodessa suotuisissa olosuhteissa, mikä selittää osaltaan sen nopean leviämisen ja menestyksen.
• Vaikka turkinkyyhky on nykyään yleinen ja kesy, se oli vielä 1900-luvun alussa harvinainen näky suurimmassa osassa Eurooppaa.

Tieteellinen luokitus

Kunta

Animalia

Pääjakso

Chordata

Luokka

Aves

Lahko

Columbiformes

Heimo

Columbidae

Suku

Streptopelia

Laji

Streptopelia decaocto

Tutustu lajiin Turkinkyyhky