Hiiripöllö

Yleistä

Hiiripöllö on suurikokoinen, vaaleanruskea pöllö, jolla on pyöreä pää, pienet tummat silmät ja selkeästi erottuva naama. Se on tunnettu aggressiivisesta pesänpuolustuksestaan ja elää pääasiassa vanhoissa metsissä.

Koko ja elinikä

Pituus

50-62 cm

Siipien kärkiväli

115-135 cm

Paino

Koiraat 500-900 g, naaraat 700-1300 g

Elinikä

Noin 10-15 vuotta luonnossa

Ravinto

Lihansyöjä (pääasiassa pikkunisäkkäät ja linnut)

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku

Yleisväriltään vaaleanruskea tai harmaanruskea, tiheästi tummin pitkittäisviiruin ja poikkijuovin. Vatsapuoli on vaaleampi ja voimakkaammin viiruinen. Siivissä ja pyrstössä on tummia poikkijuovia. Naama on vaalea, tummien silmien ympärillä on tummemmat kehät, ja naaman reunat ovat tummat.

Nokan muoto

Lyhyt, voimakas ja alaspäin kaartuva koukkunokka. Väriltään kellertävä tai harmahtava.

Silmien väri

Pienet, tummat silmät, jotka antavat hiiripöllölle "ystävällisen" ilmeen verrattuna muihin pöllöihin.

Jalkojen väri

Jalat ovat höyhenpeitteiset varpaisiin asti, väriltään vaaleanruskeat tai harmaat. Kynnet ovat tummat ja terävät.

Erottavat tuntomerkit

Suuri koko, pyöreä pää ilman korvatupsuja, vaalea naama tummin silmin ja selkeästi erottuva tumma naamanreunus. Pitkä pyrstö on myös hyvä tuntomerkki lennossa.

Nuoren linnun ulkonäkö

Nuoret linnut muistuttavat aikuisia, mutta niiden höyhenpuku on usein pehmeämpi ja pörröisempi, ja viirutus voi olla hieman epäselvempi. Naama voi olla tummempi ja silmien ympärillä olevat kehät vähemmän selkeät.

Kausimuutokset

Ei merkittäviä kausittaisia höyhenpuvun muutoksia.

Sukupuolierot

Naaraat ovat yleensä hieman suurempia ja painavampia kuin koiraat, mutta höyhenpuvussa ei ole merkittäviä eroja.

Tunnistus

1. 1

   Koko ja muoto

   Suuri, pitkäpyrstöinen pöllö, jolla on pyöreä pää ja suhteellisen pienet silmät. Olemus on hoikempi kuin viirupöllöllä.

2. 2

   Höyhenpuku

   Vaaleanruskea tai harmaanruskea yleisväri, tiheästi tummin pitkittäisviiruin. Vatsapuoli vaaleampi ja voimakkaammin viiruinen.

3. 3

   Naama

   Vaalea naama, jossa tummat silmät ja selkeästi erottuva tumma naamanreunus. Ei korvatupsuja.

4. 4

   Pyrstö

   Pitkä ja selkeästi juovikas pyrstö, joka erottuu hyvin lennossa ja istuessa.

5. 5

   Ääni

   Koiraan soidinääni on tunnusomainen, syvä ja sointuva "huu-huu-huu-huu-huu-huu" -sarja. Varoitusääni on räikeä "kvi-kvi-kvi".

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit

Vanhat havumetsät, sekametsät, lehtimetsät, usein vesistöjen läheisyydessä.

Levinneisyys

Pohjois-Eurooppa (Skandinavia, Baltia, Venäjä), Keski-Euroopan vuoristoalueet, Itä-Eurooppa, ja Aasian pohjoiset osat aina Japaniin asti. Suomessa yleinen koko maassa Oulun korkeudelle asti, harvinaistuu pohjoisempana.

Korkeusvyöhyke

Merenpinnan tasosta aina noin 2000 metriin asti vuoristoalueilla.

Suositut ympäristöt

Suosii vanhoja, harvennettuja metsiä, joissa on runsaasti kolopuita tai vanhoja petolintujen pesiä pesimäpaikoiksi. Tarvitsee myös avoimempia alueita saalistukseen, kuten metsäaukeita, peltojen reunoja tai soiden laitoja.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika

Hämäräaktiivinen ja yöaktiivinen, mutta saalistaa usein myös päivällä, erityisesti pesimäkaudella ja talvella.

Ruokailutavat

Pääasiassa hämäräaktiivinen, mutta voi saalistaa myös päivällä, erityisesti pesimäkaudella tai ravinnon ollessa niukkaa. Saalistaa tyypillisesti tähystyspaikalta syöksymällä maahan. Ruokavalio koostuu pääasiassa myyristä ja muista pikkunisäkkäistä, mutta syö myös lintuja, sammakoita ja hyönteisiä.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Yksin elävä ja reviiritietoinen. Pesimäkaudella elää pareittain. Ei muodosta parvia.

Lentotapa

Lento on äänetöntä ja kevyttä, usein liukuvaa. Siiveniskut ovat syviä ja rauhallisia. Lennossa pitkä pyrstö erottuu hyvin.

Muutto

Pääasiassa paikkalintu, mutta nuoret linnut voivat vaeltaa ravintotilanteen mukaan. Myyräkantojen romahdettua voi esiintyä vaelluksia, jolloin hiiripöllöjä nähdään tavallisesta poikkeavilla alueilla.

Reviiri

Erittäin reviiritietoinen, erityisesti pesimäkaudella. Puolustaa pesäänsä aggressiivisesti tunkeilijoita, myös ihmisiä, vastaan.

Lisääntyminen

Pesimäkausi

Maaliskuusta kesäkuuhun, riippuen maantieteellisestä sijainnista ja ravintotilanteesta. Muninta alkaa yleensä huhtikuussa.

Pesimätavat

Pesii usein vanhoissa petolintujen (esim. hiirihaukan) risupesissä, suurissa puunkoloissa tai pöntöissä. Ei rakenna omaa pesää. Pesäpaikka on yleensä korkealla puussa.

Pesyekoko

2-6 munaa, mutta myyrävuosina jopa 9 munaa. Munamäärä vaihtelee suuresti ravintotilanteen mukaan.

Munan kuvaus

Munat ovat valkoisia, pyöreähköjä ja kiiltäviä. Koko noin 50 x 42 mm.

Hautoma-aika

28-30 päivää, pääasiassa naaras hautoo.

Lentoonlähtöaika

Poikaset jättävät pesän noin 30-35 päivän ikäisinä, mutta ovat lentokykyisiä vasta noin 40-45 päivän ikäisinä. Vanhemmat ruokkivat niitä vielä useita viikkoja pesästä lähdön jälkeen.

Vanhempien hoito

Naaras hautoo ja hoitaa poikasia aluksi, koiras huolehtii ravinnon hankinnasta. Myöhemmin molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten ruokintaan. Hiiripöllöt puolustavat pesäänsä erittäin aggressiivisesti.

Missä löytää

Maastovinkit

1. Kuuntele ääntä. Soidinääni on paras tapa löytää hiiripöllö, erityisesti varhaiskeväällä hämärissä. Ääni kantaa kauas.
2. Etsi pesäpaikkoja. Pesimäkaudella hiiripöllöt ovat aggressiivisia ja voivat hyökätä pesän lähelle tulevien kimppuun. Tämä voi auttaa paikantamaan pesän, mutta lähestymistä tulee välttää lintujen häiritsemisen vuoksi.
3. Tarkkaile saalistusta. Hiiripöllö saalistaa usein tähystyspaikalta, kuten puun latvasta tai sähkölangalta. Tarkkaile tällaisia paikkoja metsänreunoilla.
4. Etsi oksennuspalloja. Pöllöjen oksennuspallot (pöllönpöllöt) pesäpuiden tai tähystyspaikkojen alla voivat paljastaa niiden läsnäolon.

Samankaltaiset lajit

Nopeat faktat

Tuntomerkki:

Pitkä pyrstö, pyöreä pää, tummat silmät, vaalea naama tummin reunuksin.

Elinympäristö:

Vanhat havumetsät ja sekametsät.

Ravinto:

Pikkunisäkkäät (erityisesti myyrät) ja linnut.

Ääni:

Syvä, sointuva "huu-huu-huu" -sarja.

Pesintä:

Pesii kolopuissa tai vanhoissa risupesissä, puolustaa pesää aggressiivisesti.

Kiinnostavia faktoja

• Hiiripöllö on saanut nimensä pääravinnostaan, myyristä ja hiiristä.
• Se on tunnettu erittäin aggressiivisesta pesänpuolustuksestaan, ja se voi hyökätä jopa ihmisten kimppuun pesimäkaudella.
• Hiiripöllön soidinääni on yksi metsän tunnusomaisimmista äänistä varhaiskeväällä.
• Vaikka hiiripöllö on suurikokoinen, sen lento on lähes äänetöntä, mikä auttaa sitä saalistuksessa.

Tieteellinen luokitus

Kunta

Animalia

Pääjakso

Chordata

Luokka

Aves

Lahko

Strigiformes

Heimo

Strigidae

Suku

Strix

Laji

Strix uralensis

Tutustu lajiin Hiiripöllö