Näitkö linnun? Tunnista se heti Birdby-sovelluksella
Avaa sovellusYleistä
Metsäkerttu on keskikokoinen, vaatimattoman värinen varpuslintu, joka tunnetaan parhaiten melodisesta ja soljuvasta laulustaan. Se on piilotteleva laji, joka viihtyy tiheässä kasvillisuudessa, mikä tekee sen havaitsemisesta usein haastavaa näköhavaintojen osalta. Metsäkerttu on hyönteissyöjä ja muuttolintu, joka saapuu Suomeen keväällä ja palaa talvehtimisalueilleen Afrikkaan syksyllä.
Koko ja elinikä
- Pituus
- 13-15 cm
- Siipien kärkiväli
- 21-24 cm
- Paino
- 16-22 g
- Elinikä
- Keskimäärin 2-5 vuotta, pisin tunnettu ikä noin 8 vuotta.
- Ravinto
- Hyönteissyöjä (pääasiassa hyönteiset ja niiden toukat, hämähäkit), loppukesällä ja syksyllä myös marjat.
Fyysiset ominaisuudet
- Höyhenpuku
- Yleisväritykseltään vaatimaton, pääosin harmaanruskea. Selkäpuoli on tasaisen harmaanruskea tai oliivinruskea, vatsapuoli vaaleampi, harmahtavanvalkoinen tai kellertävänruskea. Kyljet ovat usein hieman tummemmat. Siivet ja pyrstö ovat tummemmat kuin selkä, mutta ilman selkeitä kuvioita tai juovia.
- Nokan muoto
- Ohut, teräväkärkinen ja tumma nokka, joka soveltuu hyönteisten poimimiseen. Nokan tyvi voi olla hieman vaaleampi.
- Silmien väri
- Tummanruskeat silmät, joita ympäröi usein heikko, vaalea silmärengas, joka ei kuitenkaan ole yhtä selkeä kuin monilla muilla kerttulajeilla.
- Jalkojen väri
- Lyhyet, tummanharmaat tai ruskehtavat jalat.
- Erottavat tuntomerkit
- Yleisvaikutelma on tasaisen värinen ja vaatimaton. Ei selkeitä tunnusmerkkejä, kuten silmäkulmajuovia, siipijuovia tai kirkkaita värejä. Pää on pyöreähkö ja kaula lyhyt. Pyrstö on suhteellisen lyhyt ja tasapäinen. Yleisilme on "harmaa ja pyöreä".
- Nuoren linnun ulkonäkö
- Nuoret linnut muistuttavat aikuisia, mutta niiden höyhenpuku on usein hieman lämpimämmän ruskeasävyinen ja vatsapuoli kellertävämpi. Yleisilme voi olla hieman pörröisempi.
- Kausimuutokset
- Metsäkertun höyhenpuku ei muutu merkittävästi vuodenaikojen mukaan. Sulkasato tapahtuu pesinnän jälkeen ja ennen syysmuuttoa, jolloin höyhenpuku uusiutuu, mutta väritys pysyy samankaltaisena.
- Sukupuolierot
- Sukupuolet ovat ulkonäöltään samanlaisia, eikä niitä voi erottaa toisistaan höyhenpuvun perusteella.
Tunnistus
- 1
Laulu
Metsäkertun laulu on sen paras tunnusmerkki. Kuuntele pitkää, soljuvaa, melodista ja nopeaa viserrystä, joka on ilman selkeitä toistoja tai karheita ääniä. Se on usein piilossa laulaessaan.
- 2
Yleisväritys
Etsi tasaisen harmaanruskeaa tai oliivinruskeaa selkäpuolta ja vaaleampaa, harmahtavanvalkoista vatsapuolta. Vältä lintuja, joilla on selkeitä kuvioita, kuten siipijuovia tai silmäkulmajuovia.
- 3
Muoto ja koko
Metsäkerttu on keskikokoinen, pyöreäpäinen ja lyhytkaulainen kerttu. Se on hieman tukevamman oloinen kuin monet muut kerttulajit.
- 4
Käyttäytyminen
Metsäkerttu on usein piilotteleva ja liikkuu tiheässä kasvillisuudessa. Se voi olla vaikea nähdä, mutta sen laulu paljastaa sen läsnäolon.
Elinympäristö ja levinneisyys
- Biomit
- Metsät, pensaikot, puutarhat, puistot, lehtimetsät, sekametsät.
- Levinneisyys
- Pesii laajalti Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Suomessa pesii koko maassa Lappia lukuun ottamatta, yleisimpänä Etelä- ja Keski-Suomessa.
- Korkeusvyöhyke
- Merien tasolta aina noin 2000 metriin asti, riippuen alueesta ja saatavilla olevasta kasvillisuudesta.
- Suositut ympäristöt
- Suosii tiheää aluskasvillisuutta, pensaikkoja ja lehtipuuvaltaisia metsiä. Erityisesti viihtyy rehevissä lehtometsissä, metsänreunoilla, puutarhoissa ja puistoissa, joissa on runsaasti pensaskerrosta. Välttelee avoimia alueita ja tiheitä havumetsiä.
Käyttäytyminen
- Aktiivisuusaika
- Päiväaktiivinen (diurnaali). Laulaa aktiivisimmin aamuisin ja iltaisin.
- Ruokailutavat
- Etsii ravintoa pääasiassa pensaikkojen ja puiden lehvästöstä, usein piilossa tiheän kasvillisuuden suojissa. Poimii hyönteisiä ja niiden toukkia lehdiltä ja oksilta. Loppukesällä ja syksyllä syö myös ahkerasti marjoja, kuten mustikoita, vadelmia ja seljanmarjoja, keräten energiaa muuttoa varten.
- Sosiaalinen käyttäytyminen
- Pesimäaikana reviirillinen ja elää pareittain. Muuttoaikoina voi kerääntyä pieniksi parviksi, mutta ei muodosta suuria parvia. Yleensä melko piilotteleva ja huomaamaton.
- Lentotapa
- Lento on nopeaa ja aaltoilevaa, usein lyhyitä pyrähdyksiä pensaikosta toiseen. Ei lennä pitkiä matkoja avoimella alueella, vaan pysyttelee mieluummin suojassa.
- Muutto
- Pitkänmatkan muuttolintu. Saapuu Suomeen toukokuussa ja lähtee syyskuussa. Talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Muutto tapahtuu pääasiassa öisin.
- Reviiri
- Koiraat puolustavat reviiriään laululla ja aggressiivisella käytöksellä muita koiraita kohtaan pesimäkaudella.
Laulu ja äänet
- Laulu
- Metsäkertun laulu on sen tunnusomaisin piirre. Se on pitkä, soljuva, melodinen ja voimakas säe, joka koostuu nopeista, vaihtelevista viserryksistä ja liverryksistä. Laulu on usein ilman selkeää rakennetta ja kuulostaa siltä kuin lintu improvisoisi. Se on usein verrattu mustarastaan lauluun, mutta on yleensä nopeampaa ja vähemmän huoliteltua, ilman mustarastaan selkeitä, huilumaisia sävelkulkuja. Laulussa ei ole karheita tai rätiseviä ääniä.
- Kutsuhuuto
- Kutsuääni on lyhyt, pehmeä ja hieman karhea "tsek" tai "tsäk". Varoitusääni on terävämpi "tsrr" tai "tsräk".
- Milloin ääntelee
- Laulaa aktiivisimmin pesimäkaudella toukokuusta heinäkuuhun, erityisesti aamuisin ja iltaisin. Laulua voi kuulla myös päivällä, mutta harvemmin. Kutsuääniä ja varoitusääniä kuulee ympäri vuoden, kun lintu on paikalla.
Lisääntyminen
- Pesimäkausi
- Toukokuusta heinäkuuhun.
- Pesimätavat
- Pesä rakennetaan matalalle, yleensä 0,5-1,5 metrin korkeuteen tiheään pensaikkoon, nokkospusikkoon tai nuoreen puuhun. Pesä on kuppimainen, huolellisesti rakennettu kuivista ruohoista, lehdistä ja sammalista, usein hämähäkinseiteillä sidottu. Sisäpuoli on vuorattu hienommilla kasvinosilla ja karvoilla.
- Pesyekoko
- Yleensä 4-5 munaa, joskus 3 tai 6.
- Munan kuvaus
- Munat ovat vaaleita, usein valkoisia tai kellertäviä, tiheästi ruskeiden tai harmaiden pilkkujen ja täplien peittämiä. Munia on yleensä 4-5 kappaletta.
- Hautoma-aika
- 11-12 päivää. Molemmat emot osallistuvat haudontaan.
- Lentoonlähtöaika
- Poikaset lähtevät pesästä 10-12 päivän ikäisinä. Molemmat emot ruokkivat poikasia.
- Vanhempien hoito
- Molemmilla emoilla on tärkeä rooli pesän rakentamisessa, munien haudonnassa ja poikasten ruokinnassa sekä hoitamisessa pesästä lähdön jälkeen.
Missä löytää
Lehtometsät
Rehevät lehtometsät, joissa on tiheä aluskasvillisuus, ovat erinomaisia paikkoja metsäkertun löytämiseen.
Metsänreunat ja pensaikot
Metsänreunat, joissa on runsaasti pensaita ja tiheää kasvillisuutta, sekä laajemmat pensaikkoalueet ovat metsäkertun suosimia elinympäristöjä.
Puutarhat ja puistot
Suuremmat puutarhat ja puistot, joissa on vanhoja puita ja tiheää pensaskerrosta, voivat houkutella metsäkerttuja.
Sekametsät
Sekametsät, joissa on lehtipuuvaltaisia alueita ja tiheää aluskasvillisuutta, ovat myös hyviä paikkoja.
Maastovinkit
- Kuuntele laulua. Metsäkerttu on helpompi kuulla kuin nähdä. Opi tunnistamaan sen melodinen ja soljuva laulu. Laulu on usein jatkuvaa ja vaihtelevaa.
- Ole kärsivällinen. Koska metsäkerttu on piilotteleva, sen havaitseminen vaatii kärsivällisyyttä. Pysähdy ja odota hiljaa tiheän kasvillisuuden lähellä.
- Tarkkaile liikettä. Etsi pientä liikettä pensaiden ja puiden lehvästössä. Metsäkerttu liikkuu usein nopeasti ja ketterästi oksien välissä.
- Käytä kiikareita. Kiikarit ovat välttämättömät, jotta voit tarkkailla lintua sen piilopaikasta käsin ja erottaa sen muista samankaltaisista lajeista.
- Aamun ja illan tunnit. Metsäkerttu laulaa aktiivisimmin aamun varhaisina tunteina ja illalla, joten nämä ovat parhaita aikoja sen havaitsemiseen.
Samankaltaiset lajit
Lehtokerttu
Sylvia curruca
Lehtokerttu on pienempi ja sirompi. Sillä on selkeämpi harmaa päälaki ja poski, ja sen kurkku on valkoisempi. Lehtokertun laulu on lyhyempi, nopeampi ja rätisevämpi, usein päättyen tunnusomaiseen "tsetsetsetse"-säkeeseen. Metsäkertulla ei ole selkeää harmaata päälakea ja sen yleisväritys on tasaisemman ruskehtava.
Pensaskerttu
Sylvia communis
Pensaskertulla on selkeämpi harmaa päälaki, ruosteenruskeat siipilaikut ja valkoinen kurkku. Sen laulu on karheampaa ja rätisevämpää kuin metsäkertun, ja se sisältää usein matkintoja. Metsäkerttu on tasaisemman ruskea ilman ruosteenruskeita siipilaikkuja.
Ruskokerttu
Sylvia undata
Ruskokerttu on huomattavasti pienempi ja tummempi, ja sillä on punertava alapuoli sekä punaiset silmät. Se on myös eteläisempi laji, eikä esiinny Suomessa. Metsäkerttu on vaaleampi ja tasaisemman ruskea.
Nopeat faktat
- Tärkein tunnusmerkki:
- Melodinen, soljuva laulu
- Elinympäristö:
- Tiheät pensaikot, lehtometsät
- Ravinto:
- Hyönteiset ja marjat
- Muutto:
- Pitkänmatkan muuttolintu Afrikkaan
- Ulkonäkö:
- Vaatimattoman harmaanruskea, ilman selkeitä kuvioita
Kiinnostavia faktoja
- Metsäkertun tieteellinen nimi 'Sylvia borin' tarkoittaa 'metsän kerttua', mikä kuvaa hyvin sen elinympäristöä.
- Vaikka metsäkerttu on ulkonäöltään vaatimaton, sen laulu on yksi Euroopan kauneimmista ja monipuolisimmista lintulauluista.
- Metsäkerttu on yksi niistä lajeista, jotka keräävät merkittävästi rasvavarastoja ennen pitkää muuttomatkaansa Afrikkaan, jopa kaksinkertaistaen painonsa.
- Metsäkerttu on yleinen pesimälintu Suomessa, mutta sen piilottelevan elämäntavan vuoksi monet eivät koskaan näe sitä, vaikka kuulevatkin sen laulun.
Tieteellinen luokitus
- Kunta
- Animalia
- Pääjakso
- Chordata
- Luokka
- Aves
- Lahko
- Passeriformes
- Heimo
- Sylviidae
- Suku
- Sylvia
- Laji
- Sylvia borin
Tutustu lajiin Metsäkerttu
Tunnista lintuja missä tahansa
Ilmainen iOS:lle, Androidille ja verkkoon. Tunnistus valokuvasta ja äänestä, täysi lajitietokanta ja oma havaintoluettelosi.