Töyhtöhyyppä

Yleistä

Töyhtöhyyppä on keskikokoinen kahlaajalintu, jolla on tunnusomainen pääntöyhtö, laajat mustavalkoiset höyhenpuvun kentät ja leveät, pyöreäkärkiset siivet. Se on erittäin helposti tunnistettava lentoasennostaan, joka koostuu hitaista, aaltoilevista siiveniskuista.

Koko ja elinikä

Pituus

28–31 cm

Siipien kärkiväli

67–72 cm

Paino

150–220 g (koiras 190–320 g, naaras 150–270 g)

Elinikä

Keskimäärin 4–5 vuotta, mutta voi elää jopa yli 20-vuotiaaksi.

Ravinto

Pääasiassa hyönteisiä ja niiden toukkia, matoja, etanoita ja muita pieniä selkärangattomia. Syö myös kasvien osia, kuten siemeniä.

Fyysiset ominaisuudet

Höyhenpuku

Aikuisella töyhtöhyypällä on pääosin mustavalkoinen höyhenpuku. Selkä ja siipien yläpinnat ovat metallinhohtoisen vihreänmustat, rinta on musta ja vatsa sekä siipien alapinnat puhtaan valkoiset. Päässä on selkeä ja näyttävä taaksepäin suuntautunut töyhtö. Silmien alla ja poskilla on valkoisia alueita. Koiraalla töyhtö on pidempi kuin naaraalla ja kurkku mustempi erityisesti pesimäaikana. Nuorilla linnuilla höyhenpuvussa on kellertävänruskeaa sävyä ja töyhtö on lyhyempi ja ohuempi.

Nokan muoto

Suhteellisen lyhyt ja hento, tumma, hieman alaspäin kaareva.

Silmien väri

Tummanruskeat.

Jalkojen väri

Vaaleanpunertavat tai ruskeanpinkit.

Erottavat tuntomerkit

Töyhtö, laajat mustavalkoiset kentät, metallinvihreä selkäpuoli ja erityisesti tunnusomainen hidas, lepattava ja aaltoileva lento.

Nuoren linnun ulkonäkö

Nuori lintu muistuttaa aikuista, mutta sen töyhtö on lyhyempi ja yleensä ylöspäin suuntautunut. Selkäpuolella on heikosti erottuvia kellertäviä reunoja höyhenissä, jotka antavat suomumaisen kuvioinnin. Päässä ja kaulassa on myös kellertävää sävyä ja kurkku on valkoisempi kuin aikuisella.

Kausimuutokset

Aikuisten töyhtöhyyppien höyhenpuku pysyy melko samanlaisena ympäri vuoden, mutta pesimäaikana koiraan mustat alueet ovat intensiivisempiä. Syksyllä höyhenpukuihin voi tulla kevyempää ruskehtavaa sävyä.

Sukupuolierot

Koiraalla on pitempi ja näyttävämpi töyhtö kuin naaraalla. Pesimäkaudella koiraan kurkku on yleensä täysin musta, kun taas naaraan kurkussa on usein vaaleampia alueita tai sekaisin mustaa ja valkoista.

Tunnistus

1. 1

   Töyhtö

   Pitkä, taaksepäin suuntautunut musta töyhtö takaraivossa on töyhtöhyypän helpoin ja luotettavin tuntomerkki.

2. 2

   Väritys

   Linnun selkäpuoli on metallinhohtoisen vihreänmusta ja vatsapuoli puhtaan valkoinen. Rinta on musta ja kasvoissa on valkoista. Tämä kontrasti on erottuva.

3. 3

   Lento

   Hidas, syvään aaltoileva ja lepattava lento, jossa suuret, pyöreäkärkiset siivet näyttävät pyörivän ilmassa. Lennossa erottuu selvästi siipien tumma yläpinta ja valkoinen alapinta.

4. 4

   Ääni

   Tunnusomainen 'kii-vit' tai 'pi-vii' -kutsuääni on usein ensimmäinen merkki linnun läsnäolosta.

Elinympäristö ja levinneisyys

Biomit

Laukhkeat nurmimaat, pellot, kosteikot ja suot.

Levinneisyys

Lisääntyy laajalti Euroopassa ja Aasiassa, idässä aina Tyynellemerelle saakka. Talvehtii pääasiassa Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.

Korkeusvyöhyke

Pääasiassa alangoilla ja matalilla kukkuloilla, mutta voi esiintyä korkeammallakin viljelysmailla.

Suositut ympäristöt

Avoimet, laajat maatalousmaat, niityt, kosteat pellot, laidunmaat, ojat ja lammikot; pesii usein viljelykasvien joukossa tai laidunmailla.

Käyttäytyminen

Aktiivisuusaika

Päiväaktiivinen, mutta voi ruokailla myös kuutamoisina öinä, erityisesti muuttoaikaan. Pesimäaikana koiraat esittävät reviirilentoja aamusta iltaan.

Ruokailutavat

Etsii ravintoa kävelemällä hitaasti avoimilla pinnoilla ja poimimalla ruokaa maasta lyhyellä nokallaan. Käyttää jalkojaan myös maan kaivamiseen matojen ja toukkien löytämiseksi. Usein ruokailee laumoissa.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Pesimäajan ulkopuolella erittäin sosiaalinen ja muodostaa suuria laumoja, jotka voivat koostua tuhansista yksilöistä. Pesimäaikana pariutuu, mutta voi silti pesiä löyhinä yhdyskuntina. Varoittelee äänekkäästi petoeläimistä.

Lentotapa

Tunnusomaisen hidas, aaltoileva ja lepattava lento. Vaikuttaa jopa hieman holtittomalta, mutta on ketterä ja nopea esimerkiksi puolustaessaan pesäänsä tai väistellessään petoja. Lennossa siipien valkoinen alapuoli erottuu hyvin tummasta yläpuolesta.

Muutto

Osittaismuuttaja. Pohjoisimmat populaatiot muuttavat etelämmäksi talven tullessa, kun taas lauhkeammilla alueilla ne voivat olla paikkalintuja. Muuttoaikaan muodostaa suuria parvia. Suomalaiset töyhtöhyypät talvehtivat Länsi- ja Etelä-Euroopassa, erityisesti Iso-Britanniassa ja Ranskassa.

Reviiri

Pesimäaikana puolustaa reviiriään aktiivisesti petoja vastaan. Usein pesii löyhinä yhdyskuntina, ja useampi pari voi pesiä suhteellisen lähellä toisiaan. Varoittaa äänekkäästi ja yrittää ajaa tunkeilijat pois aggressiivisilla syöksylennoilla.

Lisääntyminen

Pesimäkausi

Maaliskuusta kesäkuuhun, pääasiassa huhtikuusta toukokuuhun. Saapuu pesimäalueille yleensä maaliskuun alkupuolella.

Pesimätavat

Pesii avoimilla mailla, kuten pelloilla ja niityillä. Pesä on vaatimaton maakuoppa, usein kasvillisuuden suojassa tai korkeamman heinikon keskellä. Pesä on vuorattu kuivilla kasvinosilla. Toisinaan pesii yhdyskunnissa.

Pesyekoko

Yleensä 4 munaa, harvemmin 3 tai poikkeuksellisesti 5.

Munan kuvaus

Tyypillisesti 4 päärynänmuotoista munaa. Munat ovat oliivinvihreitä tai ruskehtavia, tummien täplien peittämiä, mikä tarjoaa erinomaisen suojavärin maapesässä. Munat on sijoitettu siten, että niiden terävät päät osoittavat kohti pesän keskustaa.

Hautoma-aika

24–30 vuorokautta. Molemmat emot osallistuvat hautomiseen, joskin naaras hautoo pääosin.

Lentoonlähtöaika

Poikaset ovat pesäpakoisia ja jättävät pesän heti kuoriuduttuaan. Ne oppivat lentämään noin 35–40 päivän ikäisinä.

Vanhempien hoito

MoleMmat emot huolehtivat poikasista niiden kuoriutumisesta lentokykyiseksi. Emot puolustavat aggressiivisesti poikasiaan ja pesäänsä muita lintuja ja petoeläimiä vastaan syöksyen niiden ylitse ja esittäen loukkaantunutta lintua harhauttaakseen uhkaa. Poikaset etsivät itse ruokaa emojen valvonnassa.

Missä löytää

Maastovinkit

1. Kuuntele ääntä. Linnun tunnusomainen 'kii-vit' ääni on usein ensimmäinen merkki sen läsnäolosta, erityisesti keväällä.
2. Tarkkaile lentoa. Aaltoileva, lepattava lento on hyvin omaleimainen ja erottaa sen muista kahlaajista.
3. Etsi laumoja. Pesimäkauden ulkopuolella töyhtöhyypät kerääntyvät usein suuriin parviin avoimille pelloille.
4. Käytä kiikareita. Töyhtöhyypät voivat olla arkoja, ja kiikarit auttavat havaitsemaan niiden töyhden ja värityksen kauempaa.

Samankaltaiset lajit

Nopeat faktat

Tieteellinen nimi:

Vanellus vanellus

Heimo:

Kurpat (Charadriidae)

Elinympäristö:

Avoimet pellot, niityt, kosteikot

Ravinto:

Hyönteiset, madot, etanat

Pesimäaika:

Maalis-kesäkuu

Munien lukumäärä:

Yleensä 4

Suojelutilanne:

Lähes uhanalainen (NT), Suomessa vaarantunut (VU)

Tuntomerkki:

Töyhtö ja aaltoileva lento

Kiinnostavia faktoja

• Töyhtöhyyppä on saanut englanninkielisen nimensä 'Lapwing' sen epäsäännöllisestä lennosta, joka näyttää siltä kuin lintu 'lappaisi' ilmaa siivillään.
• Monissa Euroopan kulttuureissa töyhtöhyyppä on perinteisesti yhdistetty kevään tuloon ja se on ollut suosittu maalaismaiseman symboli.
• Munat olivat aikoinaan arvostettua herkkua ja niitä kerättiin laajalti, mikä oli yksi syy lajin kannan heikkenemiseen monilla alueilla.
• Töyhtöhyypät voivat esittää erittäin näyttäviä ilmatansseja parittelun ja reviirin puolustuksen yhteydessä.

Tieteellinen luokitus

Kunta

Animalia

Pääjakso

Chordata

Luokka

Aves

Lahko

Charadriiformes

Heimo

Charadriidae

Suku

Vanellus

Laji

Vanellus vanellus

Tutustu lajiin Töyhtöhyyppä